EU:n laajentuminen merkitsee suurta haastetta myös unionin käännös- ja tulkkaustoiminnalle. Molempiin tarvitaan noin 40 prosenttia lisää voimavaroja.
Käännöskustannukset nousevat 550 miljoonasta 800 miljoonaan euroon ja tulkkauskustannukset 105 miljoonasta 140 miljoonaan euroon.
Laajentumisen myötä myös ranskan kieli unionin valtakielenä menettää lopullisesti asemansa. Toukokuussa tapahtuvan laajenemisen jälkeen unionissa puhutaan 20 virallista kieltä. Tällä hetkellä kieliä on 11. Jos Kypros ehtii yhdistyä, myös turkin kielestä tulee unionin virallinen kieli.
Käännöstyöstä vastaavan pääosaston johtaja Juhani Lönnroth muistutti tiistaina, että unionissa on 200 miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat vain äidinkieltään. On välttämätöntä, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus lukea ja ymmärtää EU:sta tulevaa tietovirtaa.
Vuoden tekstimäärä
kaksi miljoonaa sivua
Komissiossa käännetään tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa sivua tekstiä vuodessa. Laajentumisen jälkeen määrä on runsaat kaksi miljoonaa sivua. Jokaista uutta kieltä varten tarvitaan 60 uutta kääntäjää.
Käännöstyöhön ja tulkkaukseen tarvitaan kuitenkin myös freelance-kääntäjiä, joten kokonaismäärän lisäyksen arvioidaan olevan 110 henkeä uutta kieltä kohti.
Tulkkauksen puolella tulkkeja on lisättävä keskimäärin 20 jokaista uutta kieltä kohti. EU:n instituutioissa pidetään keskimäärin 50-60 kokousta päivässä. Niitä varten tarvitaan keskimääräin 700-800 tulkkia.
Kaikkien kielten ollessa käytössä laajenemisen jälkeen erilaisia kieliyhdistelmiä on 380. Kaikissa tilanteissa ja kokouksissa eivät kuitenkaan kaikki kielet ole yhtäaikaa käytössä.
Suomeakin on tulkattu välillä niin, että se kääntyy ensin jollekin tutummalle kielelle ja siitä sen jälkeen muille kielille.
Käyttökielet ovat
englanti ja ranska
Periaatteena tulkkauksessa on, että jokainen tulkki kääntää puhetta omalle äidinkielelleen. Koska "vanhojen" kielten tulkkien joukossa on vasta vähän sellaisia, jotka osaavat esimerkiksi viroa, latviaa tai liettuaa, alkuvaiheessa periaatteesta voidaan joutua tinkimään. Uusien kielten opetus on aloitettu unionissa jo vuonna 1998.
Perustamisestaan lähtien Euroopan talousyhteisö ja myöhemmin EU on noudattanut ranskalaista hallintokulttuuria ja käyttänyt ranskan kieltä. Sen valta-asema alkoi horjua Suomen, Ruotsin ja Itävallan vuonna 1995 tapahtuneen liittymisen seurauksena.
Monissa kokouksissa ja työryhmissä puhutaan kahta kieltä englantia ja ranskaa. Tekstit käännetään nykyään välittömästi kolmelle kielelle englanniksi, ranskaksi ja saksaksi ja myöhemmin muille kielille.
Ranskassa kehitystä on paheksuttu, mutta laajentuminen merkitsee englannin aseman vahvistumista väistämättä. Uusien maiden virkamieshakijoista esimerkiksi 70 prosenttia teki kokeensa englanniksi.