Ranskan uusi pääministeri Dominique de Villepin käy taisteluun työttömyyttä vastaan valtion tukitoimin ja vastustamalla globalisaatiota. Maa katsoo nyt tiukasti sisäänpäin.
Ranskassa pidetyn EU:n perustuslakikansanäänestyksen jälkeen presidentti Jacques Chirac antoi nopeasti lähtöpassit pääministeri Jean-Pierre Raffarinille ja nosti tilalle luottomiehensä Dominique de Villepinin. Heti ensimmäisessä linjapuheessaan keskiviikkona tämä ilmoitti hallituksensa hylkäävän Chiracin aiemmat suunnitelmat veronalennuksista. Tulovero pidetään ennallaan, ja sen valtion budjettiin tuomat rahat käytetään työttömyyden alentamiseen.
Ilmoitus oli selvä ideologinen myönnytys sille henkiselle puolustusasenteelle, joka tuli esiin Ranskan kansanäänestyksessä. Monessa maassa kuten Suomessa on pyritty alentamaan verorasitusta, jotta kansalaiset voisivat lisääntyvän ostokyvyn kautta parantaa työllisyyttä.
Villepin hylkäsi tämän näkemyksen ja asetti vastakkain toisaalta ihmisyyden ja toisaalta markkinoiden logiikan ja globalisaation.
"Globalisaatio ei ole ihanne, eikä se voi olla kohtalomme", Ranskan pääministeri julisti. Ero suomalaiseen tilannearvioon on huima. Suomessa hallitus etsii keinoja menestyä globalisoituvassa maailmassa. Ranskassa halutaan ulkopuolinen maailma vaikutuksineen torjua.
Tärkeän eurooppalaisen maan linjauksena tällä on ilman muuta vaikutuksia koko Euroopan unioniin ja siihen, mitä se voi yhteisesti päättää.
Kansanäänestyksessä presidentti Chirac kärsi kirvelevän tappion. Pääministeriä vaihtamalla Chirac pyrki samalla suojaamaan itseään - ainakin jäljellä olevaa virkakauttaan ja myös omaa mainettaan.
Operaatiossa oli kaksi kärkeä. Kovassa nousussa oleva, Chiracin poliittinen kilpailija ja mahdollisena seuraajana pidetty Nicolas Sarkozy nostettiin hallitukseen, koska kansan suosikkia ei enää ollut varaa pitää paitsiossa. Hallituksen keulakuvaksi istutettiin presidentin uskollinen aseenkantaja de Villepin, jonka ura on tiiviisti seurannut Chiracia ja joka Irakin sodan alla kiersi ulkoministerinä maailmaa kampanjoimassa Ranskan nimissä Yhdysvaltain politiikkaa vastaan.
Pääministeri de Villepin on tyylipuhdas Ranskan poliittisen eliitin edustaja. Koska kansanäänestyksen kritiikki suuntautui juuri eliitin irtautumiseen kansasta, hänellä on iso urakka edessään hallituksen uskottavuuden palauttamisessa.
Keskustaoikeistolainen hallitus puhuu äänenpainoin, jotka muualla kuulostaisivat varsin vasemmistolaisilta. Siltikin pienetkin de Villepinin viitteet uusien joustojen suuntaan saivat aikaan ankaria vastalauseita vasemmiston suunnasta. Niinpä hallitus sitoo itsensä "Ranskan malliin", jota puolustetaan valtion toimin ja joka on jotain muuta kuin avoin markkinatalous.
Ranskan työttömyys on yli kymmenen prosenttia, nuorisotyöttömyys yli 20 prosenttia, ja työtä vailla olevien määrä yli 2,5 miljoonaa. Tämän luulisi kertovan siitä, että Ranskan mallia, josta kansa haluaa pitää kiinni, ei voi pitää menestystarinana. Muutoksen ajatusta ei ranskalaisille kuitenkaan voi myydä, joten maa voi ajautua älylliseen umpikujaan.
Koko Euroopalle de Villepin tarjoaa talouden, pragmatismin ja markkinavoimien sijaan arvoja, jotka liittyvät ihmisyyteen, sosiaaliturvaan ja työpaikkojen vakauteen. Tavoitteet ovat yleviä. Eri asia on, varjellaanko eurooppalaisuutta käpertymällä Ranskan tavoin sisäänpäin vai kohtaamalla ulkoisen maailman todellisuus, mitä esimerkiksi Suomi yrittää tehdä.