Suomessa valmistetaan maailman ensimmäistä turvaranneketta, joka hälyttää automaattisesti apua, jos ympärivuorokautinen seuranta kertoo asiakkaan aktiivisuuden muuttuneen huomattavasti. Uutta on sekin, että laite paljastaa, onko se käytössä. Innovaation tarkoituksena on auttaa senioreita pärjäämään pitempään itsenäisesti kotioloissa.
"Viiden vuoden kuluttua aktiviteettia mittaavat laitteet voivat olla yhtä yleisiä kuin sykemittarit", ennakoi Helsingissä toimivan IST:n toimitusjohtaja Hans-Aage Moustgaard.
Kun vanhus esimerkiksi kaatuu, on hän useimmiten ollut öisellä vessamatkalla. Mutta vain harva murtaa vaikkapa lonkkansa juuri yöpöydällä odottavan hälytysnapin kohdalla. Ja entä sitten, jos menee taju?
Maailmassa on miljoonia turvapainikkeita, joiden konsepti on peräisin 1960-luvulta, Moustgaard selvittää. Suurin osa näistä murtohälytysjärjestelmistä kehitetyistä turvapuhelimista toimii edelleen siten, että punaista hälytysnappia on painettava itse.
Sen sijaan hyvinvointirannekkeita, jotka hälyttävät itse apua havaitessaan käyttäjässään huomattavan muutoksen, on vasta 5 000 kappaletta.
"Tämä ei ole minkään toisen tuotteen derivaatta", Moustgaard vakuuttaa laitetta suunnitellun alusta alkaen hoitoavuksi. "Tämä luo mahdollisuuden, että voi asua kotona kauemmin."
Käyttäjien ikä on noin 75 vuotta ja hälytyksen voi ohjata myös omaisen kännykkään.
Aktiivisuus käyriksi
Pyöreä ranneke on yllättävän yksinkertainen, siinä on selvä harmaa nappi ja vieressä pieni aukko, johon välähtää punainen valo, kun hälytys siirtyy tukiasemaan. Langattomaan laitteeseen kuuluu laatikkomainen tukiasema, joka on turvasääntöjen mukaan kytkettävä lankapuhelinverkkoon.
Radiolähettimellä varustetun laitteen sisäinen elämä on monimutkaisempi. Ranneke mittaa kantajan ihon sähkönjohtavuutta, pintalämpötilaa sekä aktiivisuutta yöllä ja päivällä. Tuotteen on kliinisesti testattu pärjäävän lääketieteellisten laitteiden mittaustuloksille.
Aktiviteetin mittaus tuottaa ympärivuorokautisen käyrän, jonka perusteella laite reagoi - asetuksen mukaan noin tunnin kuluessa - itsestään vain poikkeaviin liikkumattomuustiloihin. "Tämä ei ole akuutti hälytyslaite, vaan apu, kun ei ole muita vaihtoehtoja", Moustgaard painottaa.
Korkea käyttöaste
"Suurin huolenaihe on se, ketkä vanhukset ovat turvan piirissä", Moustgaard sanoo. Rannekkeen käyttöaste on korkea, yli 90 prosenttia, kun perinteiset laitteet jäävät tutkitusti alle 50 prosentin.
Palvelun tarjoava valvontayksikkö taas saattaa tarkistaa - käyttäjän luvalla - näyttöpäätteeltä reaaliaikaisesti paitsi sen, onko laite todella käytössä vai kaapissa, myös sen, miten rauhallisesti asiakas nukkuu yönsä.
40 prosenttia vanhuksista kärsii jostakin unihäiriöistä. Koska esimerkiksi dementia aiheuttaa uniongelmia, käyrät helpottavat sairauden seuraamista.
Langaton laite tarvitsee neljä päivää oppiakseen kantajansa rytmin, kuten juuri liikkumattomuustilat. Lisäksi mukaan voidaan liittää esimerkiksi kulunvalvontatoimintoja, jos asiakkaalla on todettu vaikkapa muistihäiriöitä.
"Eniten palautetta on tullut käyttöliittymästä", Moustgaard myöntää analysoinnin vaativan panostusta. Esimerkiksi japanilaiset hoitajat ovat ilmeisen kokemattomia näyttöpäätteen käyttäjinä.
Tapa, jolla vanhuksia hoidetaan, riippuu kulttuurista. "Jokainen maa on täysin erilainen. Teknologia on ainoa yhteinen nimittäjä", Hans-Aage Moustgaard viittaa rikkonaisiin markkinoihin.
Tuotetta välitetään puhelinyhtiöiden ja laitosten kautta. Kuluttajamyynti on ollut hidasta siksi, että ihmiset odottavat, että sairausvakuutuskassat korvaisivat tämäntyyppisten laitteiden hankinnan.