Valokuvaaja Ilkka Jaakolalle, 57, parasta Oulussa ovat elokuun lämpimät kuutamoillat, kun ihmiset nauttivat torinrannassa kesän viimeisistä päivistä.
"Täällä ollaan talvet hiljaa kotona eikä välttämättä edes tavata naapureita joka viikko. Kesällä kaikki muuttuu. Torinrannan tapahtumat ovat mielestäni parhaimmillaan silloin, kun sinne syntyy mukava kuhina spontaanisti. Järjestetyt tapahtumat aitauksineen ovat usein rasittavia."
Jaakola on tallentanut kaupungin elämää 1970-luvulta saakka. Hänet on vuosien myötä opittu tuntemaan myös luonto- ja elokuvaajana.
MTV:n uutisiin Jaakola kuvasi filmi- ja videomateriaalia 1981 lähtien 17 vuoden ajan. Tänä päivänä hän pyörittää omaa firmaa, joka tuottaa valokuvia ja videoita pääosin yritysten tarpeisiin.
"Tallennan valikoivasti kaikkia eksoottisia kohteita: luontoa, kaupunkia ja ihmisiä. Nykyään ei kauan tarvitse liikkua metsässä kameran kanssa, että saa luontokuvaajan tittelin. Minulle se on tullut muun muassa karhukuvieni myötä."
Jaakola ei ole vaivannut päätään luontokuvaukseen viime vuosina liittyneillä aitouskeskusteluilla; saako digikuvia manipuloida vai ei.
"Luontokuvaajaporukka toimii vähän samaan tapaan kuin katolinen kirkko. Kuvausta pyritään säätelemään liikaa. Itse luotan taiteelliseen vapauteen ja siihen, että uskottavat kuvaajat tulevat aina olemaan uskottavia. Tekniikkaa ei kannata pelätä."
"Pikemminkin kantaisin huolta siitä, miten kaupungistunut ihminen on menettänyt suhteensa luontoon. Aitoja erämaa-alueita ei Suomesta kohta enää löydy, kun virkamiehet päättävät, kuinka paljon kutakin lajia metsissämme saa liikkua."
Meren ja joen kaupunki
Jaakolalta on juuri ilmestynyt suomen- ja englanninkielinen valokuvakirja Oulu -- meren ja joen kaupunki (Kirjapaja), johon hän on itse kirjoittanut myös tekstiosuudet.
Ensimmäisestä Oulu-teoksesta Jaakola teki sopimuksen jo 1970-luvun puolivälissä, mutta sitä ei koskaan julkaistu.
"Nyt halusin omanlaiseni kirjan ja mietin tarkkaan, mitä Oulusta kannattaa kertoa perheelle, ystäville ja tuttaville. Kirjaan liittyy myös itse eri lähteistä kokoamaani historiallista tietoa kaupungin todella komeasta menneisyydestä."
"Nuorin poikani pääsee tänä vuonna ylioppilaaksi. Kirja näyttää hänelle, millainen kaupunki Oulu oli ylioppilasjuhlien aikaan."
Oululaisilla olisi ollut aihetta röyhistää rintaa paljon aikaisemmin kuin vasta kiihkeimmän it-buumin aikoihin.
"Lohi ja terva ovat jääneet kliseiksi, vaikka ihmisten itseisarvo kasvaa nimenomaan historiasta ja matkailijoitakin kiinnostavat tällaiset alkuperäiset asiat."
"Teknologiahuumasta oli kuitenkin se hyöty, että meillä nostettiin lippu salkoon: Oulu on kovin paikka Suomessa! Kissa siinä nosti häntänsä ihan pystyyn, välillä ehkä liikaakin."