Pokaali se on hopeapokaalikin. Salibandyn alle 19-vuotiaiden naisten MM-finaalin päätössummerista on kulunut Sveitsin St. Gallenissa noin varttitunti, kun Suomen joukkueen kapteenit Jonna Virkkunen ja Anniina Levälampi käyvät pokkaamassa hopeisen pystin. Tuokiokuva ei ole lähellekään yhtä juhlava kuin hetkeä myöhemmin nähtävä ruotsalaisten mestaruusrieha.
Finaalitappio harmittaa, mutta MM-hopeallakin on arvonsa: monelle suomalaispelaajista se on tähänastisen peliuran kirkkain kruunu.
Tämän allekirjoittavat SS Rankkoja Ankkoja seuratasolla edustavat Virkkunen ja Elli Kylmäluoma.
– MM-hopea on ehdottomasti uran kohokohta, mutta ehkä sitä ei osaa vielä arvostaa, Virkkunen muotoili näkemyksensä.
Finaalista niukasti jossiteltavaa
Suomelle jäi finaalissa lopulta niukasti jossiteltavaa. Alussa 0–1-tappioasemassa käväisseen Ruotsin pallollinen osaaminen oli sinivalkoisille liikaa.
– Ruotsi on edellä vähän kaikessa. He ovat pallon kanssa todella taitavia, nopeita ja fyysisiä, Virkkunen myönsi.
Tappiollisesta päätöksestä huolimatta peliuran ensimmäinen MM-turnaus oli oululaiskaksikolle mieluisa elämys. Viimeistelyleireineen puolitoista viikkoa kestäneeseen kisarupeamaan mahtui roppakaupalla onnistumisia.
– Todella hieno kokemus. Oma pelini sujui ihan hyvin, pelasin omalla tasollani, Kylmäluoma summasi MM-turnauksensa.
Turnauksen puolustajana aloittanut Kylmäluoma nostettiin Suomea koetelleiden loukkaantumisten myötä jo kisojen alussa keskushyökkääjäksi.
Virkkunen kaipasi lisää tehoja
Kahdessa ottelussa Suomea kipparoinut Virkkunen heilautti maaliverkkoa alkulohkon tärkeässä Sveitsi-voitossa. Merkityksettömässä Slovakia-ottelussa keskushyökkääjä kävi tarjoamassa vain välivaihtoja.
– Omassa suorituksessani oli parannettavaa. Olen tyytyväinen puolustuspeliini, mutta hyökkäyssuuntaan olisi pitänyt saada enemmän tehoja, Virkkunen arvioi kriittisesti.