Suomen lainsäädännön ei oikeuskansleri Paavo Nikulan mielestä tulisi poiketa ainakaan liikaa toukokuun alussa Euroopan unionin jäseniksi tulevien Baltian maiden lainsäädännöstä. Käytännön rangaistusten ankaruudessa ja ehdollisuudessa tulisi kaikkiaan olla mahdollisimman yhdenmukainen.
Rikoslain uudistusten yhteydessä pohdittu, mutta syrjään siirretty asia nousee Paavo Nikulan mukaan väistämättä esille, koska myös todelliset rangaistusajat ovat Virossa, Latviassa ja Liettuassa tuntuvasti pidempiä kuin Suomessa.
Joka tapauksessa nykyinen järjestelmämme on monessa suhteessa erikoinen. Selkeäksi se tulisi vasta sitten, jos tuomioistuimen määräämä rangaistus myös sovitettaisiin päivästä päivään periaatteen mukaisesti.
"Kansalaisten on vaikea käsittää kaikkia ehdollisten rangaistuksien perusteita ja sitä, että ensikertalainen pääsee ehdonalaiseen istuttuaan puolet tuomiosta ja rikoksen uusijankaan ei tarvitse kärsiä koko tuomiota ", Nikula toteaa.
Yhdenmukaisempi lainsäädäntö varmistaisi Nikulan mukaan sen, että Suomesta ei ainakaan lainsäädännön takia tulisi houkuttelevampi rikostanner ulkomaalaisille rikollisille.
Oikeuskansleri haluaisi pitää myös tiukat rajat vierasmaalaisten vankien istuttamiselle Suomen vankiloissa.
"Lainsäädäntö pitäisi saattaa siten ajan tasalle, että jokainen valtio ottaisi vastattavakseen omat kansalaisensa. Näin Suomikin pyrkii tekemään", Pavo Nikula toteaa.
Tietoisuus
lisääntynyt
Suomalaisten tietoisuus oman oikeusturvan osalta kasvoi uuden perustuslain voimaantulon jälkeen. Yhtenä syynä oli se, että perustuslaki lähetettiin jokaiseen kotiin.
Tietoisuuden kasvu näkyi myös nousupiikkinä kanteluiden määrissä, mutta sen jälkeen on menty tasaisemmalla kasvu-uralla. Kuluvan vuoden alussa voimaan tulleen uuden hallintolain vaikutuksista ei oikeuskanslerinvirastossa ole saatu vielä kokemuksia.
Oikeuskanslerinvirasto sai viime vuonna tutkittavakseen 1 454 kantelua, jotka jakautuivat hyvin perinteisesti eri hallintosektoreille. Eniten kanneltiin jälleen poliisin, valtioneuvoston, ministeriöiden, yleisten tuomioistuinten, sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä kuntien hallintoviranomaisten toiminnasta.
"Poliisista kanneltiin jälleen eniten siksi, että se ei ottanut kaikkia juttuja tutkintaan. Lisäksi suuri osa kanteluista kohdistui toimivalta-asioihin. Yksi suuri ryhmä oli esteellisyyssäännösten epäilty rikkominen", selvittää oikeuskansleri Nikula.
Ministeriöitä kohtaan kantelut kohdistuvat hyvin usein julkisuudessa näyttävästi esillä olleisiin ratkaisuihin.
Esimerkiksi Soneran UMTS-kauppojen tutkinta käynnistyi oikeuskanslerin omasta aloitteesta, mutta niihin liittyen tuli lisäksi parisenkymmentä kantelua ja oikeuskanslerinvirasto suoritti siinä harvemmin käytetyn henkilökohtaisen kuulemisen.
Kuultavina olivat entinen liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen sekä kaksi ministeriön virkamiestä.
Toimenpiteisiin oikeuskanslerinviraston kanteluista johtaa noin 15 prosenttia. Keskeisiä syitä ovat tuolloin asioiden viipymiset, viranomaisten huono käytös ja väärien säännösten soveltaminen.
Rankimmissa tapauksissa oikeuskansleri voi määrätä nostettavaksi syytteen, mutta valtaosa jutuista päätyy huomautukseen tai siihen, että asianomaisen viranomaisen huomioita kiinnitetään vastaisen varalle.
Joissakin tapauksissa viranomainen itse korjaa asiantilan saatuaan oikeuskanslerilta pyynnön vastata kanteluun.
Oikeuskansleri voi halutessaan tehdä myös lakialoitteen, jotka ovat kuitenkin todella harvinaisia.
Asialla on
oltava
Viime vuosina oikeuskanslerinvirasto on saanut yhä enemmän kanteluita, joissa kovistellaan viranomaisia asioiden viipymisestä.
Paavo Nikulan mukaan asioita on mahdotonta lähestyä pelkän viipymän perusteella.
"Oleellista on se, että onko asialla oltu. Meilläkin on vanhin sisällä oleva kantelu vuodelta 2000, mutta se selittyy sillä, että asia on vaikea ja siinä on jouduttu pyytämään vastineita toisensa jälkeen. Kun menettely on kirjallista, pienestä paperilapusta lähtenyt asia saattaa päättyä isoon asiakirjapinoon", to-teaa Nikula.
Paavo Nikula patistelee kuitenkin eri ministeriöitä paitsi valvomaan tarkemmin oman alansa viranomaisten toimintaa. Hän ymmärtää hyvin, että asia päätyy helposti siihen, että valtion talousarviossa ei anneta tarvittavaa lisämäärärahaa edes tilapäisen henkilöstön palkkaamiseen.
"Ylipitkiin käsittelyaikoihin on silti oltava aina hyvät perustelut. Kun uudet virat ovat tiukassa, töitä on pyrittävä jakamaan tasaisemmin. Jokainen asia on ratkaistava ja ihmisiä tulee palvella asianmukaisesti. Uusi hallintolaki asettaa selkeitä velvoitteita viranomaisten toiminnalle", Nikula toteaa.
Puheenjohtaja päättäköön
Oikeussalien julkisuuteen Paavo Nikulalla on täsmälleen samanlainen kanta kuin korkeimman oikeuden presidentillä Leif Sevónilla.
Laajamittaisiin televisiointeihin ei ole syytä mennä.
"Sevón kiinnitti huomiota siihen, että ihmiset eivät ole tottuneet suureen julkisuuteen käräjäsaleissa. Jokaisen oikeusturva edellyttää, että oikeussalissa keskitytään itse asiaan. Todistajien kertomusten pitäisi olla ehdottoman luotettavia."
Oikeuskanslerilla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, että käräjien alusta välitetään kuvaa myös suurelle yleisölle. Hän kuitenkin korostaa, että päätösvalta asiassa on syytä jatkossakin pidättää istunnon puheenjohtajalla.
"Nykyinen käytäntö on mielestäni ihan hyvä", Nikula sanoo.