Kolumni

Rane was here

Jottei meneillään oleva laatuviikko sumentaisi aisteja, on syytä painottaa toistaitoisuuden ja huonosti tehdyn työn kuuluvan katoamattomiin luonnonvaroihin.

Jottei meneillään oleva laatuviikko sumentaisi aisteja, on syytä painottaa toistaitoisuuden ja huonosti tehdyn työn kuuluvan katoamattomiin luonnonvaroihin. Ellemme itse tee oikein komeaa mokaa, niin joku on sen ennättänyt puolestamme käydä tekaisemassa.

Jokainen on joskus istahtanut vessan pytylle ja huomannut, ettei sitä ole osattu asentaa päin persausta. Miten monta kertaa mopolla ajamisesta hullaantunut pizzalähetti on kouhannutkaan osoitteen ohi. Radiotoimittaja on moottoroidun pulinansa vietävänä sekoittanut Arajärven- ja virran. Ja urheiluhallien kurkihirret tipahtelevat kuulantyöntäjien päihin.

Olimmepa presidenttejä, lääkäreitä, autonasentajia, siivousteknikoita - aina tulee tupeloitua.

Korkeasta laadusta puhutaan mielellään. Laatua valvotaan, testataan, palkitaan. Sen ympärille kääräistään seminaareja. Tällä kaikella tohkaamisella peitellään erästä seikkaa.

Käsi sydämelle. Onko mitään niin hilpeätä katseltavaa kuin oikein ammattitaidottomasti tehty työ? Sellainen komediallinen nassaus, jossa taitamaton on laittanut haluttoman tekemään tarpeetonta. Sitä seuratessa viihtyy. Edellyttäen tietenkin, ettei lopputulosta tarvitse itse maksaa.

Monen tärkeän projektin vaiheet voi jaotella seuraavasti: ensin on valtava innostus, sitten kauhea hämminki, kohta täydellinen sekaannus. Tämän jälkeen laatupäällikkö pyytää porukan huoneeseensa, jossa rankaisee syyttömät ja palkitsee syylliset.

Laadun retkahdukset eivät ole suomalaisten yksinoikeus, älkää luulkokaan. Kokonaiset kulttuurit ovat saaneet sykäyksen erehdyksestä. Joku on voinut vaikkapa luulla saapuneensa Intiaan ja tullut panneeksi alulle Amerikan.

Maailmalla on keksitty ilmaisu "inhimillinen erehdys". Se otetaan käyttöön tilanteessa, jossa matkustajalentokone on ohjautunut vuoren seinämään tai tankkeri pujahtanut särkälle.

Inhimillinen erehdys tarkoittaa, että lentäjä havaitsi eräällä hetkellä tarran auenneen lenkkaristaan. Hän kumartui. Laivan kapteeni luki merikorttia, jonka päälle perämies oli yskinyt flunssan sitkastamaa tummaa nokkamoskaa.

PETRI LAUKKA

petri.laukka@kaleva.fi