Kolmevuotias Maine Coon -kissauros Ramses kellahtaa selälleen ja antaa omistajansa Auli Alakuljun harjata myös mahakarvat ojennukseen. Kahdeksan kiloa painavaa Ramsesta ei haittaa pienessä WC-tilassa pyörivä tuuletin, paahtava auton sisätilalämmitin tai Alakuljun kädessä huriseva hiustenkuivaaja. Kaikkia näitä tarvitaan, jotta Ramses saadaan kuivaksi aamun pesun jäljiltä.
"Pesussa menee noin puoli tuntia, ja kuivauksessa menee sitten neljästä viiteen tuntia", Alakulju kertoo.
Kuivaus aloitetaan 40-asteisessa saunassa, josta hetken kuivateltuaan siirrytään hiustenkuivaajan alle. Omistajan kampa on työssä melkein koko ajan.
"Kyllähän tämä päältä päin jo näyttää kuivalta, mutta täällä on vielä aluskarva ihan märkää. Kammata pitää huolellisesti, ettei turkki mene kiharalle", Alakulju selventää.
Ramseksen puunausurakka liittyy lauantaina kaupunginteatterilla järjestettäviin kissanäyttelyihin, joihin Ramses sisarensa Soleilin kanssa lähtee hakemaan ensimmäistä korkeimman luokan sertiä.
"Kaksi viikkoa sitten oltiin Ruotsissa ja molemmat valmistuivat siellä Grand Internatiolan Premior -titteliin, joten nyt alkaa viimeisten yhdentoista sertin metsästys", Alakulju toteaa ja jatkaa, että yksi serti on jo Ruotsista saatu.
Lauantain näyttely tulee olemaan Ramseksen kahdeksastoista. Sen kolmivuotiselle näyttelyuralle on mahtunut sertien lisäksi myös tuomarin- ja värin paras -tuloksia.
"Yleensä meillä voitto tulee hyvästä turkista. Tuomarit kehuvat, että onpa hyvin laitettu", Alakulju nauraa.
Hän luottaa puunauksessa hyviksi havaittuihin menetelmiin, eli astianpesuaineeseen ja tuttuun eläinshampooseen.
"Kissanäyttelyt ovat kuitenkin kauneuskilpailu, emmekä me voi kissan rakenteellisille ominaisuuksille mitään. Sen vuoksi täytyy sitten vain korostaa sen muita puolia, kuten esimerkiksi juuri kaunista turkkia."
Ramses käy näyttelyissä omilla ehdoillaan. Alakulju nimittää näyttelyissä käyntiä harrastuksekseen. Alakulju kuitenkin lisää, ettei kissoja vietäisi näyttelyihin, jos ne eivät pitäisi siitä.
"Esimerkiksi tuo meidän kolmas kissa, maatiainen Siiri, kävi myös kerran kissanäyttelyssä, mutta se ilmoitti heti tuomarinpöydällä sähisten, että tämä ei ole hänen juttunsa. Päätimme silloin, että Siirin ei tarvitse näyttelyissä käydä."
Alakulju innostui näyttelyissä käymisestä jo ensimmäisellä kerralla ja hän sanookin, että kissojen kanssa touhuaminen pitää elämän virkeänä.
"Meillä on kolme aikuista lasta, ja heidän harrastuksiensa kanssa tottui siihen, että elämä oli yhtä minuuttiaikataulua. Olenkin leikilläni sanonut, että nämä kissat ovat nyt meidän iltatähtiämme."
Kissanäyttelyissä Alakuljua viehättää myös se, että näyttelyissä saa olla samanhenkisten ihmisten seurassa.
"Ystävät aina välillä sanovat, että olen hieman höpsö näiden kissojen kanssa, mutta kun pääsee näyttelyyn, niin huomaa etten minä ole ollenkaan höpsö", hän nauraa.