Oulu Pääovi on kiinni ja niin pitääkin. Kello on 17.45 lauantai-iltana ja Oulun kaupunginteatteri valmistautuu ensimmäiseen ensi-iltaansa makkaratehtaan tiloissa eli Teatriassa.
Markkinointipäällikkö Maarit Hyvönen haluaa kukkakimpun. Äänimestari Jussi Lappalainen haluaa kahvia. Kolme kuorolaista haluaa päästä sateesta sisälle.
Suurella näyttämöllä kyyköttävä Mikko Korsulainen on jo solahtanut rooliinsa. Milanon ihmeen Bib vääntelee vesihanoja ja tepastelee edestakaisin näyttämöllä.
"Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi..." näyttelijä Hannu Pelkonen testaa äänensä kuuluvuutta. Lappalainen on jo ehtinyt miksauspöytänsä ääreen ja päivittelee langattomien mikrofonien vaivalloisuutta. "29 langatonta mikkiä. Niitä varten on vedetty ainakin kaksi kilometriä piuhaa."
Vielä Lappalainen on tyyni, mutta "varttia vaille seitsemän alkaa hermostuttaa", hän tietää.
Takahuoneessa tanssijat levittävät kasvoilleen puuterikerrosta. Oulun kaupunginteatterin uusin tulokas näyttelijä Taavi Pesonen on jo pukeutunut mekkoon ja ojentaa kaulaansa drag-taiteilijalle soveliaalla tavalla.
Kyynärpäätaktiikalla parhaille paikoille
Kello 18.00 makkaratehtaassa tehdään historiaa.
"Tervetuloa, tervetuloa, tervetuloa!" markkinointipäällikkö Maarit Hyvönen ja teatterin johtaja Anu Saari toivottavat aulassa kemiläisille Elsi ja Ossi Liitenille. Liitenit ovat Teatrian ensimmäisen oikean näytöksen ensimmäiset maksavat asiakkaat.
Elsi leikkaa arvokkaasti poikki aulan poikki pingotetun silkkinauhan ja sitten pari ottaa vastaan samppanjapullon, kukkia ja kaksi vapaalippua. Ahkerat teatteriasiakkaat ovat yllätyksen ansainneet. "Me olemme käyneet 30 vuoden aikana katsomassa joka ikisen Oulun ja Kemin kaupunginteatterin ensi-illan", Elsi kertoo. Ensimmäiseksi Liitenit ehtivät, koska sää oli kurja, ja eksymisvaraakin piti jättää.
"Ja me tulemme aina ajoissa."
Vähän ennen seitsemää 448 muutakin ensi-iltalipun haltijaa seisoo aulassa. Katon vihertävä, jauhetuista seteleistä tehty pinnoite tarkistetaan kaulat ojossa. Teatterin vanhat punaiset naulakot pannaan myös merkille. "Tuli heti tuttu ja turvallinen olo", Ansa Karekivi väittää.
Kukaan ei sano eksyneensä. Mitä nyt tehtiin pikku koukku tullessa, Anu Kokkoselta heltiää.
Kaikki katselevat uteliaana päänäyttämön suuntaan. "Näyttämötila on mielenkiintoista nähdä", Kari Kanninen sanoo. "Ehkä uusi tila lisää uskallusta tehdä myös erilaista teatteria", Hanna Kangas täydentää.
"Kun ei ole niitä numeroituja paikkoja", Sami Sainio pohtii. "Kyynärpäätaktiikalla pärjää ehkä parhaiten."