Pääkirjoitus

Rampa ankka liian aikaisin

Kataisen hallitus alkaa olla syönyt eväänsä, vaikka seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä pitkälti toista vuotta. Ellei meno muutu, edessä on näännyttävä lopputaival.

Kataisen hallitus alkaa olla syönyt eväänsä, vaikka seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä pitkälti toista vuotta. Ellei meno muutu, edessä on näännyttävä lopputaival.

Kataisen monenkirjavasta hallituksesta on tullut rampa ankka jo ennen aikojaan. Rammaksi ankaksihan tavataan sanoa päätöksentekijää, jonka kyky toimia heikkenee valtakauden tullessa lopuilleen.

Viimeisin osoitus tästä on pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) lyhyellä ajalla esittämät selvästi toisistaan poikkeavat arviot siitä, mitä hallituksen tulisi tehdä juuri nyt julkisen talouden tasapainottamiseksi.
Eväät on silloin syöty, jos keskeisillä ministereillä ei ole yhtenäistä näkemystä hallitusohjelman tärkeimpien tavoitteiden toteuttamisesta. Ainakin pääministerin ja valtiovarainministerin on vedettävä yhtä köyttä. Muuten toimintakyky rapautuu.

Hallituksen tie on ollut vahvasti miinoitettu alusta lähtien. Miinat on onnistuttu kiertämään löyhin kompromissein. Hallituksen sisäinen ristiveto on kuitenkin niin kova, että kun yhdestä miinasta on selvitty, toinen jo odottaa edessä.

Kun käsitys yhteisestä päämäärästä on hukassa, ei ole ihme, että hallituspuolueiden kansanedustajat ja jopa ministerit nokittelevat toisiaan. Heikko yhteishenki on näkynyt ulospäin koko ajan, vaikka pääministeri on muuta yrittänyt todistella.
Hallituskauden alusta lähtien on ollut tiedossa, että julkista taloutta joudutaan tasapainottamaan kovalla kädellä.

Hallitusohjelmassa se sovittiin tehtäväksi puoliksi säästöin ja puoliksi veronkorotuksin.

Talous ei kuitenkaan ole lähtenyt nousuun ennakoidulla tavalla. Tämä on lisännyt tarvetta uusiin tasapainotustoimiin, jotka puolestaan ruokkivat hermostuneisuutta hallituspuolueissa.

Kokoomuksessa on vaadittu tiukasti säästölinjassa pysymistä. Sosiaalidemokraatteja on alkanut epäilyttää rajut lisäsäästöt tilanteessa, jossa talouden nousu antaa vielä odottaa. Urpilainen sanoi tällä viikolla pelkäävänsä lisäsäästöjen saattavan lisätä talouden ahdinkoa ja sitä kautta kasvattavan tarvetta uusiin lisäsäästöihin.

Selkeitä talouden nousun elkeitä on havaittavissa jo maailmalla, mutta ei Suomessa. Täällä tarvotaan yhä taantuman rajamailla. Ennusteetkaan eivät lupaa suuria.

On tärkeää, että hallitus lukee ajan merkkejä tarkkaan. Jos talouden kehitys vaatii linjan tarkistamista, siihen pitää olla valmiutta senkin uhalla, mitä hallitusohjelmaan aikoinaan kirjoitettiin.

Kataisen hallitus koostuu lähtökohdiltaan niin erilaisista poliittisista voimista, että sitä on vaikea pitää kasassa ilman hallitusohjelmaan kirjattua tiekarttaa. Järjen käyttöä tämä ei kuitenkaan saisi estää.

Hallituksella on edessään pitkä vuosi, jos se mielii pysyä kasassa ja säilyttää edes jonkinlaisen toimintakyvyn. Etenkin kun sen keskeiset tavoitteet kuten talouden saaminen nousuun ja työllisyyden parantaminen sekä kunta- ja sote-uudistukset, näyttävät karkaavan käsistä.

Tässä tilanteessa hallituksen on kyettävä kirkastamaan päämääränsä ja toimimaan sen mukaisesti yhtenäisenä.