Valoisien öiden kunniaksi myös karut rämeet ovat puhjenneet kauneimpaan loistoonsa. Valkoiset tupas- eli niittyvillan tupsut erottuvat jo kauas mäntyjä harvakseltaan kasvavalla suolla.
Hillan kukintakausi on puustoisilla rämeillä parhaimmillaan, kun taas avosoilla se on jo loppuvaiheessa.
Näin kertoo hillatilanteesta Oulun korkeudella Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo. Lapissa terälehdet pysyvät vielä tiukassa, mutta sielläkin raakileita havaitaan pian.
"Nyt on ollut erinomaisen lämpimiä päiviä. Kyllä kukkavaihe menee nopeasti, jos pölytys vain onnistuu."
Kohta kukinnan onnistumista päästään katsastamaan valtakunnallisesti.
"Ehkä ensi viikon puolivälissä voi tehdä kohtuullista loppuvetoa, kesäkuun lopulle se menee joka tapauksessa."
Hillan kypsyminen kestää 40-50 vuorokautta, joten marjat kerätään elokuussa. Sadon lopullinen määrä riippuu siitä, miten kesä jatkuu.
"Kosteus- ja lämpötilasuhteilla on erittäin suuri merkitys. Kosteutta voisi olla sopivasti, esimerkiksi yöllä voisi sataa heinäkuussa", Salo pohtii.
Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä, sillä halla ei enää kukintansa pian ohittavaa suomuurainta hätyyttele. Parinkymmenen asteen hujakoilla oleva lämpötila edistää kypsymistä, samoin lisääntynyt valon määrä.
Rämeiden kauneus ei lopu hillan kukintaan. Seuraavaksi täyteen teräänsä pääsee tuoksuva suopursu.
"Ne ovat näyttävin kukkija suolla", kuvailee Metsäntutkimuslaitoksella soihin erikoistunut professori Jukka Laine.
Märillä soilla, nevoilla, kukkii nyt karpalo. Sen varvun tunnistaa pienestä vaaleanpunaisesta kukasta.
Loppukesästä parhaimmillaan ovat letot. "Letoissa on monipuolinen kasvilajisto. Ravinteisia lettoja on myös Oulun ympäristössä", ohjaa Laine luonnossa vaeltajia.