Tietoa maakuntajoukoista löytyy puolustus-voimien nettisivuilta osoitteesta www.mil.fi/reservilainen/maakuntajoukot/index.dsp
90 vuotta Suomen sisällissodasta: suojelus-
kuntalaisten ja punakaartin ensimmäinen
merkittävä taistelu 19.1.1918 Viipurissa.
Jakautunut kansa - sisällissota Suomessa
-näyttely Pohjois-Pohjanmaan
museossa Oulussa 22.1.-16.3.
Riitta Horsman harrastuspiiri
herättää epäilyksiä.
"Kaverit ovat kysyneet multa, että olenko joku Rambo tai vastaava", oululainen opiskelija Riitta Horsma, 23, hymähtää.
Uteluiden syynä on Horsman jäsenyys vapaaehtoisista koostuvassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakomppaniassa. Samansuuntaisia huolia heräsi aikoinaan myös eduskunnassa, kun lakia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sorvattiin. Silloin epäiltiin, että maakuntajoukkoihin hakeutuisi mitä lie pyssyuskovaisia.
Naiskersanttia naurattaa. "Tietysti siellä on erilaisia ihmisiä. Kaikki ovat kuitenkin ihan normaaleja eivätkä mitään kiihkoilijoita."
Toisaalta henkistä puolta ei kartoiteta. "Semmoinen ajatus voi herätä, että kun ei ole mitään testejä, niin pääsevätkö sinne intoilijat", Horsma miettii. "Olisiko sitten hyvä kehittää joku testi."
Vapaaehtoinen paikallispuolustus ei pari vuotta mukana pyörineen Horsman arkea paljon paina. Isompia muutaman päivän harjoituksia on kerran vuodessa, lisäksi järjestetään yksittäisiä koulutuspäiviä. Asepalveluksen suorittanut - muuten ei maakuntajoukkoihin pääse - nainen sanoo, ettei sisältö juuri eroa armeijan annista: hyökkäys- ja puolustuskuvioita, ammuntaa, lääkintätaitoja...
"Se on hyvää kertausta, ja uusia asioitakin tulee, kuten nyt syksyllä miinoitteista. Meininki on rennompi, ei niin sotilaallinen. Saa puhua vapaammin eikä tarvitse seistä jäykkänä rivissä tai herroitella."
Tämän vuoden alusta lähtien maakuntajoukot ovat voineet antaa virka-apua esimerkiksi poliisille tai pelastuslaitokselle. Siihen Horsma ei ole koulutusta saanut. Syy on inhimillinen: hän ei päässyt paikalle, kun komppanialle opetettiin alan asioita.
"Tämä on vapaaehtoista toimintaa, ja ihmiset ovat työssäkäyviä. Esteitä tulee väkisin. Kaikkeen ei tarvitse osallistua."
Sitä ei ole kerrottu, kuinka monista treeneistä saa olla pois. Moni muukin seikka on yhä epäselvä. Esimerkiksi:
Oma asema ja tehtävä. "Minusta tulee luultavasti lääkintäaliupseeri, sillä valmistun keväällä terveydenhoitajaksi."
Velvoittavuuden aste. Toistaiseksi Horsma on sitoutunut vain huolehtimaan varusteistaan. "Jossain vaiheessa tulee allekirjoitettavaksi sitoumus maakuntakomppanian toimintaan. En tiedä, mitä siinä on. Tuskin se tarkoittaa, että joka hommaan pitää osallistua."
Aina valmiina? "Ilmeisesti henkilöt porrastetaan valmiusasteensa mukaan. Oma valmiuteni on vielä auki, se riippuu työasioista."
Joukkojen koollekutsuminen. "Varmaan komppanian päälliköltä tulisi kutsu... Miten? Ei olla vielä puhuttu näistä", Horsma nauraa. "Se riippuu kai siitä, millaisessa valmiudessa on."
Edellisestä voi päätellä, että maakuntakomppania muistuttaa tässä vaiheessa enemmän harrastuspiiriä kuin tiukasti organisoitua iskuryhmää. Harrastuksen kannalta Horsma homman ottaakin. "Se tuo mukavaa vaihtelua opiskelijaelämään. Saa olla mukana porukassa ja leireillä."
Noin 150 hengen komppaniassa naisia on vain kaksi. Keski-ikäiset äijät eivät ole silti hyppineet silmille, joskin leireillä kuulee ronskeja juttuja erityisesti iltaisin. Teltat jaetaan miesten kanssa, kuten armeijassakin.
Pari viikkoa sitten maakuntajoukkoja käytettiin ensimmäistä kertaa virka-apuun, kun Hiidenveden komppania jakeli vettä Nokialla. Oulussa ei tehtäviä ole vielä ilmaantunut, joulunajan vapaaehtoista kunniavartiota lukuun ottamatta. Odotuksia Horsmalla silti on:
"Kadonneiden etsintöjä, metsäpalojen sammuttamista... Voi olla hyödyksi ja auttaa ihmisiä."
Hän kiistää väitteet, joiden mukaan maakuntajoukot merkitsevät suojeluskuntien elvyttämistä. "Tämä ei ole lähellekään sitä. Ei mitään kiihkomielistä tai semmoista, että me pidetään nyt jöötä."
Entä millaiseen toimintaan kersantti ei suostuisi?
"Tosi kaukainen ajatus. Ehkä semmoiseen, missä pyrittäisiin rajoittamaan ihmisten toimia väärin keinoin tai perustein."
Ykköstoive tietysti on, ettei tulisi sotaa. Sen aikana Horsma tosin pysyisi maakuntajoukoissa, eli niin sanotusti kotirintamalla.
Helpottavaa?
"No, en tiedä. Missä rintama sitten olisi? Tuskin niitä viedään enää metsiin samalla tavoin kuin aikaisemmissa sodissa."