Kello on aamukahdeksan, kun tallimestari Anneli Aspholm kurvaa koirineen Kujalan ratsutilan pihamaalle. On säkkipimeää. Vain auton valot heijastuvat jäisestä maasta ja luovat aavemaisen tunnelman.
Joulupukilla ei ole haapavetiselle tallille asiaa ainakaan lunta pitkin kiitävällä reellä. Jalasten alla laulaisivat lumen sijasta kivet lauluaan.
Ei liinakkommekaan - siltikään - nyt enää talliin jää. Oli keli mikä hyvänsä, vaikka syksy keskellä talvea, tallimestari taluttaa hevoset riimusta talvilaitumelle. Niillä on hokit kiinni kengissään, joten kavio pitää paremmin kuin ihmisen jalka.
17 hevosta menee mieluusti laitumelle, sillä ratsut tietävät, että perillä odottaa kasa kuivaa heinää. Se sopii tallissa saadun kauran kyytipojaksi kuin porkkana lumiukolle.
Myös jouluaikana rutiinit säilyvät. Talli ei nuku, eikä ole joululomalla. Torkkuu korkeintaan.
Ruokaa, ruokaa ja enemmän ruokaa
Hevosten ulkoiluaika vaihtelee kuitenkin sään mukaan. Suomenhevoset ja ponit kestävät lähes sään kuin sään, mutta lämminveriset ja puoliveriset ratsut ovat viluisempia. Loimet pitävät paukkupakkasella tuulen ja kylmyyden nätisti loitolla.
Kujalan ratsutallin hevoset eivät tiedä lähestyvästä joulusta tuon taivaallista. Ne ajattelevat vain ruokaa - kuten kaikki muutkin terveet hevoset tekevät.
"Hyvää heinää, ehkäpä porkkanaa ja kuivaa leipää", Kalle Råman mietiskelee joulumenuksi suojateilleen.
Jos hevoset osaisivat lukea ja niille tulisi Kaleva, ne nyökyttäisivät hyväksyvästi päätään: upea joulupöytä!
Kalle ja Kyllikki Råman ovat entisiä lihasikalan pitäjiä, joilta viimeiset siat muutettiin kinkuiksi kaksi vuotta sitten. Talli on toiminut entisessä sikalan rakennuksessa kohta vuoden.
Hevosilla on edessään on ensimmäinen joulu Kujalassa.
Ratsutila on
perheyritys
Ratsutila on perheyritys, sillä Råmanien tytär Teresa Majuri ja miehensä Jyrki Majuri ovat tiiviisti tallin touhuissa mukana, kunhan vain siviilitöiltään ehtivät.
Tärkeä lenkki on tallimestarin lisäksi ratsastuksenopettaja Piritta Vanhatalo. Niin, ja tietenkin pääosan esittäjät, ratsut, joita onkin kansainvälinen kirjo: puolalaista, virolaista, latvialaista, walesilaista ja tietenkin kotimaista laatujalostusta, satavuotiasta suomenhevosrotua.
Jouluna hevosetkin saavat vetäistä tavallista syvempään henkeä, elleivät sitten karsinapaikan vuokranneet ratsastajat tule ottamaan hikeä joulusaunaan ratsunsa selässä.
Jouluisesta tunnelmasta muistuttavat tontut seinillä sekä joulutähti tallikahvion pöydällä. Hevosia jumaloivien pikkutyttöjen kortit ja lahjat ovat vielä tulematta. Suuri riski on, että suosikkihevoset ja -ponit tulevat niitä saamaan.
Ihmisten nöyrät palvelijat ovat ne myös ansainneet.