Lukuisien ystäviensä painostuksesta piittaamatta amerikkalaisen kuluttajaliikkeen pioneeri Ralph Nader on päätti ryhtyä jälleen presidenttiehdokkaaksi.
Vuonna 2000 Naderia tuki Green Party, vihreät. Tällä kertaa puolue on ottanut häneen etäisyyttä, ja niinpä vihreiden neljän vuoden takainen ehdokas onkin nyt riippumaton ehdokas. Rekisteröidyn puolueen tuki on kuitenkin kallisarvoinen, jotta ehdokas voisi osallistua vaaliin. Jotta ehdokas saisi nimensä äänestyslippuihin kaikissa 50 osavaltiossa, hänen on koottava tuekseen 700 000 allekirjoitusta. Tuota määrää on mahdotonta saavuttaa ilman koko alueella toimivan organisaation apua.
Demokraattien kansallisen komitean puheenjohtaja Terence McAulife on neuvotellut useaan otteeseen Naderin kanssa onnistumatta saamaan tätä luopumaan ehdokkuudestaan. Naderin perustama Public Citizen -liike on sanoutunut irti perustajastaan.
Presidenttikisaan
oman egon vuoksi
Demokraattisesta puolueesta vasemmalle sijoittuva The Nation -viikkolehti on vedonnut Naderiin, jotta tämä ei asettuisi ehdolle. Mutta mikään ei ole auttanut.
"Hän lähtee mukaan itsensä vuoksi, egonsa takia. Kysymys on turhamaisuudesta. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään liikkeen kanssa", kommentoi New Mexicon demokraattinen kuvernööri William Richardson.
Republikaanit ovat varoneet ilmaisemasta tyytyväisyyttään julkisesti. Naderin ehdokkuuden vaikutuksia on vaikea ennustaa. Howard Deanin epäonnistuminen ja vetäytyminen demokraattien esivaalikilvasta saattaa kuitenkin synnyttää hänen kannattajiensa keskuudessa turhautumista, jota pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas pystyy hyödyntämään.
John Edwards on pyrkinyt sinnikkäästi Deanin manttelinperijäksi. Hän nimittää Vermontin entistä kuvernööriä ystäväkseen eikä lakkaa ylistämästä hänen päättynyttä kampanjaansa. Asianosainen itse ei ole ottanut kantaa sen paremmin Pohjois-Carolinan senaattorin Edwardsin kuin Massachusettsin senaattorin John Kerrynkään puolesta. Kerry johtaa kisaa selvästi tähän mennessä käytyjen 17 esivaalin jälkeen.
Edwards on hyötynyt kampanjansa myönteisestä tyylistä, eikä siksi ole uskaltanut hyökätä Kerryä vastaan, mutta hän yrittää erottautua tästä arvostelemalla vapaakauppasopimuksia, kuten Naftaa, jota Kerry aikanaan tuki ollessaan edustajainhuoneen jäsen. Edwards kannattaa myös sitä, että etu- ja painostusryhmiä kiellettäisiin rahoittamasta vaalikampanjoita, kun taas Kerry on saanut rahoitusta juuri noilta ryhmiltä.