Zhang Yimoun tie Pekingin olympialaisten avajaisseremonian ja kommunistisen Kiinan 60-vuotisjuhlallisuuksien televisioinnin ohjaajaksi ei ole tavallisimmasta päästä. Kiinan kommunistinen puolue hyllytti Zhangin elokuvia vielä 1990-luvun puolivälissä ja asetti tämän ohjauskieltoon, kunnes ohjaaja käänsi takkinsa.
Zhangin kollegat eivät ole katsoneet hyvällä tämän mielenmuutosta.
-- Hän tekee yhä läheisempää yhteistyötä viranomaisten kanssa. Hyvät välit vallanpitäjiin ovat myös edesauttaneet hänen elokuviensa kaupallista menestystä, arvioi ohjaaja Jia Zhangke.
-- Hänen viimeisimmissä elokuvissaan ihmiset luopuvat vastarinnasta ja totalitarismi järkeistetään. Minun on hyvin vaikea hyväksyä totalitarismin puolustusta, hän jatkaa.
Kritiikki katkeroitti
Zhang syntyi pohjoisessa Shaanxin provinssissa vuonna 1951. Hänen isänsä soti tasavaltalaisten joukoissa kommunisteja vastaan Kiinan sisällissodassa, minkä vuoksi hänen perheettään pidettiin epäilyttävänä.
Kulttuurivallankumouksen aikana 17-vuotias Zhang lähetettiin maaseudulle työhön. Työkomennuksensa aikana Zhang löysi valokuvauksen, ja vuonna 1978 hänet hyväksyttiin Pekingin elokuva-akatemiaan.
-- Zhang oppi koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan elämään sen kanssa, että hänet oli tuomittu huonoksi ihmiseksi jo ennen syntymäänsä. Mielipaha ja halu tulla hyväksytyksi ovat molemmat ilmeisiä Zhangin elokuvissa, kertoo kiinalaiseen elokuvaan erikoistunut Michael Berry Kalifornian yliopistosta.
Monia Zhangin varhaisista elokuvista ei koskaan julkaistu Kiinassa. Esimerkiksi Elämänkaari-elokuva (1994) arvosteli Kiinan hallintoa tylysti. Zhang asetettiin kahden vuoden ohjauskieltoon, mutta samana vuonna Elämänkaari palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla.
Ohjauskieltoa ja kiinalaisten kriitikkojen syytöksiä länteen kumartamisesta pidetään käännekohtana Zhangin uralla. Vuonna 1999 Zhang veti Tie kotiin -elokuvansa pois Cannesista, kun sitä oli arvosteltu poliittisesti hampaattomaksi.
-- Siitä lähtien Zhang on kokenut itsensä loukatuksi, eikä hän ole enää ollut kiinnostunut taide-elokuvista, Berry kertoo.
Taide-elokuvista kassamagneetteihin
Zhangin 2000-luvun elokuvat ovatkin sitten olleet kassamagneetteja. Hero (2002) ja Lentävien tikarien talo (2004) ovat olleet taloudellisesti Kiinan menestyneimpiä elokuvia.
Arvostusta on alkanut herua myös virallisilta tahoilta. Kiinan kulttuuriministeri Cai Wu kuvaili Zhangia hiljattain "merkittäväksi tekijäksi kiinalaisen kulttuurin kehittämisessä".
Vaikka Zhangia syytetäänkin elokuvapiireissä laajalti itsensä myymisestä, kaikki eivät ole samaa mieltä. Kiinalaiseen elokuvaan perehtyneen Luisa Prudentinon mukaan Zhangin viimeisimmät spektaakkelielokuvat ovat ohjaajaa parhaimmillaan.
-- Ei siinä lopulta ole kyse hänen innostaan miellyttää puoluetta. Niin kauan kuin hän saa vapaasti toteuttaa kykyjään, hän on tyytyväinen.