Näytelmäkirjailija August Strindbergin elämässä oli katastrofin aineksia. Hän eli jatkuvasti myrskyn silmässä.
Kärsimisessä hän oli taituri.
Vahvistusta itsetunnolleen ja oikeutusta ajamilleen asioille kirjailijasuuruus haki julkisuudesta. Strindberg levitteli elämänsä likapyykit kaikkein näkyvimmille paikoille: Ruotsin, Ranskan ja Sveitsin näyttämöille, lehtiin ja kirjakauppoihin.
Strindberg teki elämästään kirjallisuutta ja teatteria.
"Kaikki minkä saan tietää, tulee vain rikastuttamaan minun kirjallista pääomaani ja tulen käyttämään sitä niin säästeliäästi kuin mahdollista", kirjailija tunnusti kirjeessään ystävälleen Pehr Staaffille.
Kustantaja Bonniers yritti tasapainottaa Strindbergin provokaatioita ja toivoi vähemmän saastunutta vettä myllyyn.
"Te ilmaisisitte, että Te haluaisitte jälleen tulla Ruotsissa suosituksi! Sen lisäksi tarvitaan sellainen Teidän työnne, joka ei käsittele Teitä itseänne, ei Teidän ystäviänne tai vihollisianne eikä naiskysymystä."
Avioliitto oli laboratorio
Strindbergin naisia kohtaan tuntema rakkausviha ilmeni professori Erkki Kivalon mukaan "suurenmoisina lyyrisinä purkauksina".
Strindbergin toisen vaimon Frida Uhlin sisar totesi, ettei Strindbergin työtapa viitannut terveeseen iloiseen luomiseen. "Pikemminkin kyse oli vietistä kuin rikollisella murhaan."
Kirjailijan tunnustusteos Hullun puolustuspuhe (1887) kuvaa raa´asti Strindbergin ja hänen ensimmäisen vaimonsa, suomalaissyntyisen Siri von Essenin avioliittoa.
Kivalo näkee, että kirjailija pyrkii siinä kirjaamaan kaiken "todistusaineiston" pannakseen syyn avioliiton epäonnistumisesta vaimonsa tilille. Strindbergille Hullun puolustuspuhe oli psykologinen koe, jossa hän viljeli mustasukkaisuuden virusta itsessään ja tutki hulluuden taustoja.
Tätä materiaalia kierrättää myös kaksinkertainen August-palkittu ruotsalaiskirjailija Per Olov Enquist näytelmässään Tribadien yö (1975) ja televisioromaanissaan August Strindbergin elämä (1984).
Tribadit silmätikkuna
Strindberg kirjoittaa naisista pöyristyttävästi. Hän luonnehtii naisia ihmisapinoiksi ja tuhoeläimiksi, joilla on pronssikautiset aivot. Erityinen kauhistus Strindbergille olivat tribadit =lesbot = viragot = miesnaiset.
Hänen hampaisiinsa joutui nuori tanskalainen kirjailijanalku Marie David, johon Strindbergin perhe tutustui Grézissä Ranskassa. Marie esiintyy myös Enquistin näytelmässä.
Strindberg luonnehtii tanskalaista neiti D:tä pirulliseksi naiseksi, joka vainosi hänen vaimoaan Siriä rakkauskirjeillä ja yllytyksin hylätä aviomies ja lapset.
Maj Dahlbäck on postuumisti yrittänyt tuoda asioihin toisen näkökulman kirjassaan Siri von Essen - näyttelijävaimo (1991).
"Ajatus Sirin, Marien ja muiden naisten lesbolaisista taipumuksista muuttui pakkomielteeksi tämän miehen mielessä. Ajan oloon hän itse tunnusti, ettei osannut tehdä eroa siinä, mitä oli kokenut ja mitä oli keksinyt."
Strindberg hävisi oikeusjutun Marie Davidia vastaan.
Miesvihaajat eli Tribadien yö, ensi-ilta Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 22.1. klo 19.