Turun rautatieasema varhaisena tammikuisena päivänä 1995, pakkasta -37 celsiusta. Turku on Suomen kaunein kaupunki. Saattaahan se sitä ollakin. Mutta ensi silmäyksellä se on kuin Karl-Marx-Stadt pakastimessa.
Jokíkinen hengenveto on pistävää kipua...
"En koskaan unohda sitä päivää. Onneksi jääkylmän maan vastapainona vastassa oli lämmin ihminen", Wolfram Eilenberger muistelee ensikosketustaan Suomeen.
Saksalainen kirjailija ja filosofi Eilenberger rakastui suomalaiseen naiseen. Kylkiäisenä hän sai Suomen.
"En usko, että on mahdollista sitoutua pysyvästi vieraasta kulttuurista tulevaan ilman, ettei rakastu myös maahan. Se on vähän kuin naisi maankin, sanoisi ´tahdon´ myös maan tarpeille, haluille ja heikkouksille", Eilenberger sanoo.
Kulttuurierosta huolimatta Suomeen oli lopulta helppo rakastua, hän lisää.
"Suomi on kaunis maa. Ja hassu. Rakastan sitäkin, että saan vapauden olla joskus ymmärtämättä, mistä puhutaan. Rakastan kantarelleja, mutta paarmoista ja hirvikärpäsistä en kovasti välitä. Ja on kai se todettava: Makkara sucks here", makkaramaan lähettiläs tyrmää.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!