Hiihtohaalari näyttää alkuperäisen väriseltä, eikä verryttelypuvun rintamustakaan ole ommeltu täyteen mainoslogoja, kuten niin sanotuilla huippuhiihtäjillä. Muutama seuran sponsori, sillä siisti. Eikä talli tarjoa suksia, vaan ne on ostettava ihan itse.
Silti maisemat vaihtuvat ladulla varsin tiuhaan tahtiin, kun Pudasjärven Sauli Kuopus, 22, pukkaa vauhtia suksiinsa.
Lauantain kolmas sija miesten yhdeksän kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa Virpiniemessä veti suun maireaan hymyyn. Eroa voittajaan, olympiajoukkueen Keijo Kurttilaan kertyi 1.25.
"Kova kisa, hyvin meni. Tuon verran pitää eroa olympiakisoihin matkaavaan hiihtäjään tullakin."
Hiihtäminen on kuulunut Sauli Kuopuksen elämään pikkupojasta saakka. Jo kaksitoistavuotiaasta hän alkoi kiertää lähialueen kilpailuja.
"Kai tämä on luonteva harrastus Pudasjärven perukan nuorelle, eipä siellä paljon muuta tekemistä ollut. Ja kun isä hiihti kilpaa, tapa tarttui itsestään", Sauli Kuopus naureskelee.
Miehen muut harrastukset sopivat myös pudasjärveläiselle: metsästys, moottorikelkkailu, kalastus, suunnistus.
Sauli Kuopuksen paras nuorten SM-kisasaavutus on 20. sijan tietämillä.
"Ei ole koskaan sattunut talven nappihiihto SM-kisojen aikaan. Viikon päästä hiihdän Tampereella ensimmäisen kerran yleisissä SM-kisoissa, kun pääsin viimein mukaan. Ei sinne sijatavoitteita kannata asettaa, hiihtää pitää vaan niin kovaa kun pääsee. Näkeepähän eron maan huippuihin", Kuopus miettii.
Pudasjärveläisessä kytee kuitenkin menestymisen nälkä.
"Harjoitusmääräni ovat vasta 500 tunnin tasolla vuodessa, mutta eihän mieskään ole iällä pilattu. Katsotaan nyt: vähän tahtoo haitata harjoittelua, kun pitää töitäkin tehdä", Ruskon automaalaamolle Ouluun päivittäin töihin ajeleva Kuopus sanoo.
Toistakymmentä suksiparia
Vuosien varrelta tulee mieleen vain yksi kommellus.
"Viitisen vuotta sitten yhteislähtökisassa täällä Virpiniemessä joku astui sukseni päälle nousussa, ja suksi irtosi. Piti sitten palata kymmeniä metrejä hakemaan suksi jalkaan. Mitään sen kummempaa ei onneksi ole sattunut."
Sauli Kuopus ei suostu laskemaan, mitä hänen harrastuksensa maksaa.
"Noh, toistakymmentä paria minulla on suksia, tälle talvelle piti ostaa kahdet uudet. Ihan turha on alkaa laskea, mitä hiihtäminen on minulle maksanut. Ei saata pari tuhatta euroa kaudessa riittää. Mutta kaikki maksaa, harrastipa mitä lajia tahansa."
Pudasjärven Urheilijoilta hiihtäjä saa joitakin pukuja ja korvauksia kisamatkoista.
"Eihän seura mahdottomasti pysty urheilijoita avustamaan, mutta hyvä, että jotain kuitenkin. Kaikki tulee tarpeeseen."
"Toivon mitalia Kattilakoskelle"
Muutaman viikon kuluttua edessä olevia Torinon olympiakisoja Kuopus odottaa innokkaana. Suomalaisten hiihtäjien edesottamukset kiinnostavat.
"Jos yksikin henkilökohtainen mitali tulee, se on kova saavutus. Toivon, että Kattilakosken Teemu onnistuu viidelläkympillä", hän sanoo.
Monien muiden hiihtäjien tapaan Kuopus kaipaa vanhanaikaisia väliaikalähtöjä.
"Nykyisin hiihdetään yhä enemmän yhteislähtönä lyhyillä lenkeillä, mikä on katsojille hyvä asia. Mutta hiihtäminen on monesti onnen kauppaa. Väliaikalähtökisassa voi helpommin keskittyä omaan suoritukseensa."
Jos hiihtämistä ei olisi keksitty, mikä olisi Sauli Kuopuksen ykköslaji?
"Kai se olisi suunnistus. Tai sitten jotain moottoriurheilua, vaikea sanoa."
Urakka ohi. Sauli Kuopus sujutteli Virpiniemessä perinteisellä kolmanneksi.