Vielä vajaa vuosikymmen sitten Hollywoodin filmistudiot suolsivat laajakankaalle rakkauselokuvia, joiden menestys oli taattu. Lippukassat tahkosivat rahaa ja tähdet käärivät omaisuuksia tunteellisista rooleistaan.
Nyt studiot tuottavat mieluummin seikkailu- ja toimintaelokuvia kuin kertovat tarinoita rakkaudesta. Rakkaus ei enää myy. Tänä vuonna julkaistu The Lake House on yksi harvoista Hollywoodin lemmentuotannoista, joka on myös menestynyt. Ennen juhannusta Sandra Bullockin ja Keanu Reevesin tähdittämä elokuva komeili lipputuloissa Pohjois-Amerikan neljäntenä.
Se sama vanha tarina
Los Angelesissa povataan, että romanttisista elokuvista uhkaa tulla sukupuuttoon kuollut laji. Formaatti on säilynyt samana sitten 70-luvun, mutta sen pitäisi toimia yhä. Näin uskoo ainakin 1970-luvun hitin, The Love Storyn ohjaaja Arthur Hiller.
- Poika tapaa tytön, tyttö tapaa pojan, he rakastuvat, mutta lopulta jotakin tulee heidän välilleen, Hiller muotoilee romantiikan rakennetta.
Vaikka juoni on pysynyt samana, yleisö on muuttunut. Tänä vuonna julkaistu Tristan ja Isolde on tuottanut vain noin 12 miljoonaa euroa Pohjois-Amerikassa. Samoin Sweet November -elokuva (2001) saavutti vain noin 20 miljoonan euron lipputulot. Useamman flopin jälkeen jättisuosioon nousseita elokuvia ei suinkaan pidetä trendinluojina, vaan epämääräisinä poikkeuksina, jotka vahvistavat säännön.
- Uskottavaa rakkaustarinaa ei ole todellakaan helppo luoda, sanoo Hiller.
- Tekevätkö studiot uusia Brokeback Mountaneita? Ei, ne haluavat mieluummin uusia Da Vinci -koodeja, kommentoi nimettömänä pysyvä kirjallisuusagentti.
Hän viittaa kevään menestyselokuvaan, joka perustuu Dan Brownin samannimiseen romaaniin. Brokeback Mountain puolestaan purki cowboy-myyttiä tutustuttamalla yleisön lännenhenkiseen homoerotiikkaan.
Vain vilpitön tunne myy
Elokuva-alan vaikuttajat ovat sitä mieltä, että Hollywood on kadottanut kosketuksensa tehdä laadukkaita ja menestyviä rakkauselokuvia.
Suurin ongelma on se, ettei pinnallisissa Hollywood-tuotannoissa osata tuoda esiin oikeaa tunnetta, joka vetoaisi yleisöön. Osin vika on myös katsojissa ja nykypäivän kivikovassa asenteessa.
- Tällaisia elokuvia on hyvin vaikea tehdä uskottavasti, sanoo The Lake House -elokuvan ohjaaja Doug Davison.
- Hollywoodissa ei osata tuottaa aitoa, vilpitöntä tunnetta. Mutta toisaalta myös ihmiset pelkäävät olla tosia ja sentimentaalisia, jatkaa Davison.
Osa ongelmaa on hyvien käsikirjoitusten löytäminen.
- Romanttinen elokuva on yksi vaikeimmista kirjoittaa. Hyvien käsikirjoitusten löytäminen on vaikeaa, sanoo puolestaan Nicholas Sparks.
Sparks on yksi menestyneimmistä kirjailija-käsikirjoittajista Hollywoodissa. Elokuvat Viesti mereltä (Message in a Bottle 1999), Muistojen polku (A Walk to Remember 2002) ja The Notebook - Rakkauden Sivut (2004) pohjautuvat kaikki Sparksin romaaneihin.
Sparksin mukaan kirjailijan ja käsikirjoittajan tärkein tehtävä on luoda kiinnostava tarina, jonka hahmoihin suuri yleisö voi samaistua. Mutta suurta yleisöä tavoitellessa voidaan joutua hakoteille. Tarinoista katoaa särmä ja erilaisuus, eivätkä ne kiinnosta enää ketään.
Kuka osaisi ohjata rakkautta?
Katsojansa vietelläkseen elokuva vaatii kiinnostavan tarinan lisäksi tunnetut näyttelijät. Hollywood-tähdet janoavat lemmenluritusten hunajaisia päärooleja, mikäli käsikirjoitus on laadukas.
- Me vain istumme toimistossamme, otamme vastaan puheluita ja valitsemme parhaat päältä. Se on harvinaista tässä kaupungissa, sanoo Davison vaatimattomasti.
Näyttelijöitä suurempi ongelma onkin löytää hyvä ohjaaja. Toiminta- ja kauhuelokuvan osaajia on usein liiaksikin, mutta sydäntä pakahduttavien rakkaustulkintojen ohjaajat ovat harvassa.
Kun romanttinen elokuva kohtaa kaikki menestystekijänsä - hyvän käsikirjoituksen, oikeat näyttelijät ja osaavan ohjaajan - se tuo kulunsa moninkertaisina takaisin lipputuloina ja dvd-myyntinä.
Siksi tarvitaan enemmän Titanic (1997)- ja Pretty Woman (1990) -elokuvien kaltaisia menestysihmeitä. Titanic tuotti noin 635 miljoonaa euroa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Tärkeintä elokuvassa ei ollut aluksen uppoaminen, vaan Kate Winsletin ja Leonardo di Caprion laivan kannella kokemat suuret tunteet. Niitä ihmiset palasivat katsomaan yhä uudestaan.