Marja Väisänen odottaa innolla syksyä, jolloin hän lähtee avomiehensä Timon kanssa matkalle Salzburgiin, Itävaltaan, avomiehen äitiä ja siskoa tapaamaan. Itävallan upeat vuoristomaisemat ovat Väisäselle uusi kokemus.
Pudasjärven Puhoskylällä asuvalla, 43-vuotiaalla Väisäsellä on takanaan raskas, mutta samalla rikas vuosi. Viime lokakuun lopulla hänellä todettiin suolistosyöpä. "Diagnoosi oli shokki enkä ensin tahtonut uskoa sitä todeksi", Väisänen muistelee syksyistä päivää.
Vientisihteerinä työskennellyt Väisänen huomasi ensimmäiset oireensa jo vuoden 2006 maaliskuussa. Ulosteessa oli verta ja myöhemmin loppukesästä alkoi ummetus. Vatsaa turvotti, vaikka kuinka koetti lenkkeillä.
Väisänen, kuten lääkärikin epäilivät syyksi peräpukamia, mutta varmuuden vuoksi hän sai ajan tähystykseen. "Peräsuolesta löytyi silmin nähden havaittava 6,5 sentin pitkä, pahanlaatuinen tuumori. Olin tavannut Timon heinäkuussa ja halusimme olla yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Asuin tuolloin Vantaalla, joten muutto Puhoskylälle oli edessä. Levinneisyystarkastuksen jälkeen leikkaus OYS:ssa tehtiin marraskuun puolivälissä", Väisänen kertoo.
Samalla leikattiin ohutsuoleen väliaikainen avanne, joka poistettiin tammikuussa 2007. "Avannetta oli vaikea käyttää, sillä se ei tahtonut pysyä paikallaan ja joulukuussa jouduin ambulanssilla sairaalaan sen takia."
Marja Väisänen on suolistosyöpäpotilaaksi varsin nuori. Sairastumisensa taustalla hän uskoo olevan vaikean elämäntilanteen ja pitkäaikaisen stressin. "Mutta paistaa se aurinko risukasaankin. Uusi suhde ja sen myötä elämäni suuri rakkaus vielä keski-iässä on ollut parasta lääkettä, mitä voin kuvitella. Timosta tuli heti alusta lähtien tärkein tukihenkilöni."
Lisäksi Väisäsen tukena ovat olleet sairaanhoitaja-serkku ja hyvä ystävä, sairaanhoitaja hänkin, joka sairastaa myös suolistosyöpää. "Toisen, samoja asioita läpikäyneen kanssa on helppo keskustella, kun yhteiset kokemukset voi jakaa."
Maantieteellisen etäisyyden takia Väisänen ei ole ollut mukana syöpäyhdistyksen tukiryhmissä, mutta onneksi hän on saanut tukea omalta perheeltä ja kyläläisiltä.
Hoito sairauden aikana on ollut hyvää. "Osasto kahdeksaa ei voi kyllin kiittää. Lääkärit ovat kertoneet kaikesta perusteellisesti eikä kipulääkityksen kanssa ei ole nuukailtu. Kovaa kipua kesti kaksi kuukautta leikkaushaavassa ja laskimopiikkejä piti ottaa kotonakin."
Hyvä peruskunto on auttanut toipumisessa, vaikka painoa on pudonnut 13 kiloa. Väisäsen sairasloma päättyy 30.9., ja sen jälkeen hän haluaa hakea töitä.
Syöpään sairastuneen on opittava elämään tietyn epävarmuuden kanssa. Väisäsen hoitoa jatketaan tällä hetkellä sytostaattihoidolla, mikä päättyy elokuussa. Myöhemmin tehdään uusi levinneisyystarkastus, ja se pelottaa tietysti hieman.
Millä tavoin vakava sairaus on muuttanut elämää? "Vältän nykyään valmisruokia ja liikun säännöllisesti. Sairaus on antanut aikaa miettiä elämän suuria kysymyksiä. Kun kiire on ollut pois, on tasapaino elämään löytynyt. Luonto merkitsee minulle todella paljon ja koen, että kaupunki ei ole ihmiselle hyvä paikka elää. Maalla on helpompi elää ilman stressiä."
Puolankalaissyntyisen Väisäsen vointi on nyt erinomainen ja hän kertoo iloitsevansa arjen pienistä asioista, kuten piha- ja kasvimaan laittamisesta. Oulun hoitoreissua edeltävänä päivänä hän oli pessyt ikkunat ja laittanut ikkunoihin uudet verhot.
"Syöpä on opettanut myös uskaltamaan. On pyrittävä rohkeasti toteuttamaan asioita, joista elämässään on haaveillut, sillä huomenna voi olla jo myöhäistä. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni ja demonkin olen tehnyt. Kirjoitan runoja, ja nyt haluaisin tehdä lauluihin sanoja. Positiivinen mieliala auttaa, sillä niin kauan kuin saa hoitoa, on toivoa."