Kuinka sait houkuteltua Annan Kajaaniin? Sitä ovat useat kollegat kadehtien kysyneet Kajaanin teatterin johtajalta Ilkka Laasoselta.
Syystäkin ovat kademielellä, sillä nuoren polven dramaturgi ja näytelmäkirjailija Anna Krogerus on enemmän kuin lupaus. Hänen valtakunnallinen läpimurtonsa on Kansallisteatterin Omapohjassa esitettävä Rakkaudesta minuun.
Annan kynästä on myös Kajaanin kaupunginteatterin tuorein lastennäytelmä Isin talviuni.
Lapsi on pääosassa molemmissa. Niinpä Anna nimesi tuotantojakson "lapsenoikeuksien vuodeksi".
"Molemmat näytelmät ovat syntyneet ajanjaksolla, jolloin prosessoin tiiviisti omaa lapsuuttani ja kävin intensiivistä psykoterapiaa."
"Teatterikouluaikana repeytyi asioita hallitsemattomastikin auki. Kipupistettä ja muuta jaagataan siellä kauheasti. Välillä on ehkä väkivaltaisestikin joutunut ylittämään esteitään", neljä vuotta sitten dramaturgiksi valmistunut kirjailija pohtii.
"Kysymys on tunteista, jotka ovat olleet poissa pienestä alkaen. Ei ole vaikka tunnistanut omaa aggressiotaan. Terapiasuhteessa asiat alkavat jäsentyä, saada nimiä ja muotoa, ja sitä kautta ne voivat muuttua aiheiksi."
Anna Krogeruksen opiskeluaikaan Teatterikorkeakoulussa olivat professoreina Pirkko Saisio ja Kaisa Korhonen. He uskoivat, että naiset voivat olla paitsi taitavia ja ahkeria myös kiinnostavia dramaatikkoja.
Oikeus olla kirjailija
Osaatko nyt sanoa, mikä oma aiheesi on? Rakkaudesta minuun -näytelmän nimen olet todennut kuvaavan vääristynyttä ihmisyyttä, jossa sinälle ei ole tilaa, ei edes omalle lapselle. On pelkää minäminäminäää.
11-vuotias päähenkilö Sylvia on siis sukua Tove Janssonin näkymättömälle lapselle.
"Näytelmissäni ovat toistuneet poissa olevat, kätkeytyneet tunteet ja häpeä", Anna Krogerus ynnää.
Anna sanoo, että hänen sisällään on vaatija, joka aiheuttaa sellaista ajattelua, ettei se mitä hän kirjoittaa voi riittää.
"Joudun tosi paljon kohtaamaan tyhjyyttä ja tuntemuksia, onko minulla oikeus kirjoittaa ja olla kirjailija. Tulen siihen uudestaan ja uudestaan. Loppupeleissä kysymys on siitä, onko minulla oikeastaan edes oikeutta olla olemassa."
Mistä tämä häpeän ja riittämättömyyden tunne tulee?
"Se tulee varmaan sekä syvyyspsykologisista jutuista että yhteiskunnallisesta todellisuudesta, että olemassaolonsa pitää ansaita. Ajasta on kadonnut taju ihmisen arvokkuudesta sinänsä."
Anna puhuu huolestuneena monimutkaisesta, suorituskeskeisestä yhteiskunnasta, kovista arvoista, kilpailusta ja henkisestä tyhjiöstä.
"Nuorelle ihmiselle tyrkytetään roolimalleja. Pitää brändätä itsensä tiukkaan identiteettiin, jolla voi etsiä töitä ja pärjätä. Siinä käy niin, ettei voi ihmisenä toteutua sisäisestä käsin. Ei ole tilaa kohdata sitä, mitä oikeasti tuntee, kaipaa ja mistä unelmoi. Kauhu, ettei selviä elämässä, on nuorilla hirveän yleinen tunne."
Ihana salainen minä
Anna paljastaa, että hänellä on lapsesta asti ollut voimakas kokemus salaisesta minästä.
"Mun julkinen minä on ollut hyvin pärjäävä, vastuuntuntoinen, varhaiskypsä, luotettava tukioppilas. Semmoista peilausta olen saanut koulu- ja harrastusmaailmasta: ´Se teidän Anna on niin varhaiskypsä.´ Tavallaan ei ole ihan täydesti saanut olla lapsi."
"Salaisen minän alue on mun luova puoli. Sinne liittyy tosi väkeviä kokemuksia kauneudesta ja olemisen riemusta, jotka ovat samalla tavalla jääneet jotenkin jakamattomiksi. Mutta on ollut kuitenkin joku semmoinen, jota kohti on halunnut mennä."
Nykyinen työ kirjailijana on salaisen minän voitto.
"Jos valheminä, tunnollinen tukioppilas olisi voittanut, minusta olisi tullut joku mitä minusta povattiin, pappi tai muuta. Olisin valinnut semmoisen työn, missä olisi saanut muista kantaa vastuuta."