Rak­kain­ta on jazz: Elo­jaz­zin tai­teel­li­nen johtaja Jukka Eskola juhlii 20-vuo­tis­ta trum­pe­tis­tin uraansa ja 30-vuo­tias­ta­fes­ti­vaa­lia kon­sert­ti­so­lis­ti­na

Jukka Eskola Soul Trio julkaisee syksyllä uutta musiikkia. Elojazzeilla trumpetisti esiintyy UMO Jazz Orchestran kanssa. "Hyvässä nykyjazzissa inspiraatio haetaan menneisyydestä, mutta katse on koko ajan suunnattuna eteenpäin uuden luomiseksi."

Kuva: Miikka Pirinen

Yhteisproduktiossa esitetään UMO:n kapellimestari Mikko Hassisen uudelleensovittamia, soul- ja bossa nova -painotteisia poimintoja Eskolan pitkän uran varrelta.

Trumpetisti, Elojazzin taiteellinen johtaja Jukka Eskola viettää 20. taiteilijajuhlavuottaan. Muun muassa The Five Corners Quintet -kokoonpanosta ja lukuisista tv-tuotannoista tunnettu Eskola kertoo, että mennyt vuosi on ollut vauhdikas ja työntäytteinen, sillä hän on puurtanut UMO Jazz Orchestran kanssa toteutetun yhteistyöproduktion parissa, sekä tehnyt jo noin sata keikkaa.

– Mietin jo edellisvuonna, että juhla-ajankohtaan sopisi joku erikoisempi projekti, mutta kiireisen aikataulun vuoksi ei oikein ollut rahkeita järjestää mitään. Sopivasti UMO:n kapellimestari Mikko Hassinen sitten soitti ja kysyi, haluaisinko tulla big bandin solistiksi, Eskola kertaa.

Useaan otteeseen UMO:n trumpettisektiossa esiintynyt Eskola kokee olevansa otettu uudesta roolistaan. Kokoonpano esiintyi jo toukokuussa Helsingin Savoy-teatterissa ja Elojazzeilta matka jatkuu Flow-festivaaleille. Produktiossa esitetään Hassisen uudelleensovittamia, soul- ja bossa nova -painotteisia poimintoja Eskolan pitkän uran varrelta.

– Big band -musiikki edustaa maailman hienoimpia soundimaailmoja, koska siinä on niin monia ulottuvuuksia. Esillä on kattava soitinryhmien kirjo, joka toisaalta voi puskea dynaamisesti koko yhtyeen massalla, ja toisaalta taas improvisaatiotilanteissa jakautua hienostuneesti pikkubändeihin, Eskola luonnehtii.

Viimeksi Eskola julkaisi albumin vuosi sitten Jukka Eskola Soul Trio -yhtyeen riveissä, ja uutta musiikkia on luvassa jo ensi syksyksi. Yhtye teki alkuvuodesta Japanin kiertueen ja keikkaili myös Saksassa sekä Unkarissa.

– Säveltäjänä suosin tietynlaista rytmikkyyttä, mutta minusta löytyy myös herkkä ja tunnelmallinen puoli, mikä tulee esiin esimerkiksi bossa nova -tuotannossani.

Näin kaksi vuosikymmentä myöhemmin Eskolaa ei ole koskaan harmittanut, että instrumentiksi valikoitui juuri trumpetti – ei sittenkään, vaikka soitinta on lihaskunnon ylläpitämiseksi treenattava päivittäin, ja pakattava jopa lomalle mukaan.

– Trumpetin kanssa ei ole oikotietä onneen, se ei anna mitään anteeksi. Toisaalta trumpetti on verrattain harvinainen ja siten erottuva instrumentti, ja olen sen avulla päässyt sellaisiin tilanteisiin, mistä en olisi ikinä osannut unelmoidakaan.

Soittimen pariin Eskola päätyi sattumalta kolmannella luokalla. Vain yksi musiikkiluokasta saattoi saada rummut, joten oli valittava jotain muuta. Eskola muistelee, että 80-luvun Kuopiossa oli vahva ja inspiroiva puhallinmusiikkitraditio, ja jopa kolmesta oppilaitoksesta löytyi oma puhallinorkesteri. Yläasteella hän vaikuttui acid jazzista ja siihen usein kuuluvista torvisektioista.

– Ihastuin oivaltaessani, mitä kaikkea trumpetilla voi soittaa klassisen musiikin lisäksi. Sitä kautta löytyikin sitten big bandien swingien rytmi, Clifford Brown, Freddie Hubbard ja Markku Johansson – kaikki nämä ovat vaikuttaneet jollain tavalla oman soundini muotoutumiseen.

Soittajana Eskola nimeää suurimmaksi vahvuudekseen monipuolisuuden: hän on esimerkiksi esiintynyt laulaja Juha Tapion ja hip hop -artisti Elastisen taustayhtyeissä, useissa eri big bandeissä ja sinfoniaorkestereissa, sekä tehnyt kiertueita muun muassa Apocalyptican ja Sunrise Avenuen kaltaisten rock-yhtyeiden riveissä. Lähinnä trumpetistin sydäntä on kuitenkin 50-60-lukujen jazzmusiikki, johon hän ei usko kyllästyvänsä koskaan.

– Jo tapa, jolla musiikkia tuolloin äänitettiin, kuulostaa maagiselta, vaikka kaikista taianomaisinta jazz on tietysti juuri livetilanteissa. Jokainen konsertti on aina erilainen ja ainutlaatuinen, orgaaninen ja vuorovaikutteinen.

Jo seitsemättä vuotta Elojazzien taiteellisena johtajana toimiva Jukka Eskola kokee, että suven kruunaavaan musiikkitapahtumaan latautuu tänä kesänä erityisen paljon odotuksia.

Festivaali täyttää 30 vuotta, ja viisipäiväiseksi kasvaneen Elojazzin aikana eri lavoilla nähdään yli 150 muusikkoa.

Jokainen yhtye on "käsinpoimittu" ja huolella harkittu, Eskola muistuttaa.

Erityisen innostunut hän on festivaalin kansainvälisestä yleisömagneetista, perjantaina esiintyvästä amerikkalaisesta basisti-laulaja Nik Westistä, jota hän luonnehtii energiseksi ja rytmiseksi virtuoosiksi.

Saksalaispasunisti Nils Wogramin vierailu on yksinomaan Ouluun räätälöity keikkayhteistyö. Eskola kertoo tiedustelleensa pianisti Aki Rissaselta sopivaa ulkomaista tähteä mukaan konserttiohjelmaan. Wogram esiintyy yhdessä Aki Rissanen Trion kanssa perjantaina.

Eskola nostaa esiin myös Oulu All Star Big Bandin sunnuntain tanssiaiskonsertin, joka avataan big band -fanfaarisävellyskilpailun finaaliteoksilla. Festivaalin artisteista koostuva tuomaristo valitsee finaalifanfaareista kolme parasta.

Myöhemmin Rotuaarin lavalla kuultavan ilmaiskonsertin ohjelmistoon sisältyy muun muassa Duke Ellingtonin ja Billy Strayhornin jazzsovituksia Tšaikovskin Pähkinänsärkijästä.

– Olemme halunneet pitää Elojazzin nimenomaan jazztapahtumana, mutta säilyttää esitetyn jazzin marginaalin leveänä ja monipuolisena. Se on myös juhlavuoden teema: esittelemme niin vanhempia ikoneita kuin nuorta voimaa. Tällä hetkellä jazz elää erittäin hyvää aikaa, Eskola kehuu.