Keskustan Juha Sipilä on keksinyt keinon puolueen vallan säilyttämiseksi kunnissa. Raskaat tehtävät siirrettäisiin maakunnille, mutta kuntarakenne pysyisi koskemattomana.
Keskusta vastustaa hallituksen kuntauudistusta. Hallituksen tavoitteena on luoda vahvoja peruskuntia, jotka pystyvät vastaamaan kattavista kuntapalveluista. Palvelujen rahoitus- ja järjestämispohjan vahvistaminen on tarpeen kiihtyvän ikääntymisen ja työelämässä olevien ikäluokkien pienentymisen takia.
Keskusta on tarjonnut ongelmiin kuntien vapaaehtoista yhteistyötä. Hallituspuolueiden edustajat ovat vakuutelleet, että riittävän suurilla peruskunnilla pyritään varmistamaan kuntien elinvoimaisuus ja palvelut.
Himmeleiden purkamisella hallituspuo-lueet ovat kertoneet halustaan vahvistaa kunnallista itsehallintoa verrattuna erilaisiin kuntayhtymiin, jotka hämärtävät päätöksenteon vastuita. Hallitus puhuu nykyään noin sadasta kunnasta.
Keskusta panee paremmaksi. Puheenjohtaja Juha Sipilä esittää raskaiden palveluiden siirtämistä 20:n maakunnan harteille.
Maakuntamallissa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja kuntien sosiaalipalvelut olisivat samalla järjestäjällä. Loput lähipalvelut jäisivät kunnille. Kunnan kannalta malli olisi kätevä, kun eniten rahaa vaativat tehtävät siirrettäisiin muualle.
Ehdotuksen heikkous on siinä, että uuden hallinnollisen portaan lisäämisestä huolimatta kuntarakenne säilyisi nykyisellään. Se tietäisi lisää hallintoa ja kuluja. Kysymysmerkki on myös, valittaisiinko päättäjät maakuntien hallintoon kuntien edustajista vai suorilla vaaleilla.
Maakuntaliitot ovat nykyisellään aluekehitysviranomaisia, joiden luottamuspaikat jaetaan vaalituloksen perusteella. Kunnissa päätöksistä vastaavat suorilla vaaleilla valitut valtuutetut.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että laajalla itsehallinnolla varustetut kunnat vapaaehtoisesti luovuttaisivat rahansa ja päätösvaltansa uudelle palveluja tuottavalle, kuntaa vahvemmalle väliportaalle. Sen sijaan tuntuu uskottavalta, että keskusta haluaa mallillaan säilyttää valtansa kunnissa.
Kuntaliitosten vapaaehtoisuudesta on tullut keskustalle pyhä asia. Itsehallinnosta ja vapaasta valinnasta ei ole kuitenkaan paljon jäljellä, jos kunta on vararikon partaalla ja riippuvainen valtionavuista. Eikö veronmaksajilla pitäisi olla oikeus sanoa, miten heidän rahojaan käytetään?
Talouselämä (28.9.) laski, että manner-Suomen 320 kunnasta 40 on kovaa vauhtia kriisiytymässä. Noin 200 kuntaa ei pysty enää kattamaan kaikkia perusturvamenojaan. Vain 120 kuntaa on onnistunut hoitamaan taloutensa siedettävästi.
Kaikki tunnustavat uudistuksen tarpeen, mutta keinoista ollaan eri mieltä. Ilmassa lentää solkenaan erilaisia malleja ja ehdotuksia. Tavalliselle kuntalaiselle riittää yleensä, että palvelut toimivat. Myös tunne siitä, että asukkaita kuullaan päätöksenteossa, on tärkeä identiteettiä vahvistava tekijä.
Väittelyä mallien paremmuudesta voidaan jatkaa varjonyrkkeilynä kunnes hallitus esittelee kuntarakennelain, johon toivon mukaan sisältyy myös sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus.