Toimittajalle lukijoilta tuleva palaute on harvoin kiittävää tai innostavaa. Yleensä palautetta tulee virheistä, mikä on ymmärrettävää, mutta melkein useammin sitä saa nykyisin lukijan mielestä ”väärien” mielipiteiden esittämisestä.
Senkin kanssa voi hyvin elää, mikäli itse asiasta edes haluttaisiin käydä keskustelua, mutta, kuten nettikeskustelut ovat osoittaneet, palautteessa ammutaan alas yleensä mielipiteen esittäjä.
Itse asiasta ei yleensä vaivauduta esittämään omaa näkemystä.
Ällistyttävintä on, että monet näistä palautteen antajista näyttävät uskovan, että heidän älykkyytensä on sitä suurempi, mitä ilkeämmin he onnistuvat toisen ihmisen nollaamisessa.
Rakentavasta palautteesta puhutaan paljon, mutta sitä saa varsin harvoin. Siksi tämän vuoden alkupäivinä minulle toimitettu paksu kirjekuori sisältöineen kiinnosti ja lämmitti mieltä.
Monen vuoden aikana eri lehdistä kerätty leikekokoelma ja oheen kirjoitettu kirje kun olivat kirjaimellisesti rakentavaa palautetta.
Ei tosin suoraan mihinkään minun kirjoittamaani juttuun, vaan Suomessa käytävään ydinvoimaloiden rakentamisesta käytävään keskusteluun.
”Kun ydinvoimalat joka tapauksessa rakennetaan, kritiikistä huolimatta, niin eikö kritiikin voisi esittää näin positiivisessa valossa. Näin päättäjille tulisi tiedoksi, että vaikka meille rakennetaan uutta ydinvoimaa, voi sen toteuttamisen tehdä toisellakin tavalla, kuin perinteisesti maan päälle. Ja paljon turvallisemmin.”
Oheinen ote saatekirjelmästä paljasti osan lukijan ajatuksista. Mutta jätti paljon auki, ja toisaalta näkemys laajeni käsittelemään myös lähitulevaisuuden vetytaloutta, joka sekin oli yhdistetty ydinvoimalan rakentamiseen.
Kirjeen keskeinen sisältö lähti varsin yksinkertaisesta ajatuksesta. Mitä jos tulevat ydinvoimalat, mukaan lukien Hanhikivi, rakennettaisiin maan alle luolastoihin sen sijaan, että ne rakennetaan maan pinnalle?
Ajatus ei ole uusi kuten mukaan liitetty Tiede-lehden artikkeli vuodelta 2009 osoitti. Sen mukaan tällaisia maan alle sijoitettuja ydinreaktoreita jopa toimii eri puolilla maailmaa ja esimerkiksi ydinaseiden kehittäjinä tunnetut Andrei Saharov ja Erward Teller olivat artikkelin mukaan aikoinaan jopa vaatineet ydinvoimaloiden rakentamista maan alle.
Mitä etuja tällä sitten saavutettaisiin?
Rakennuskustannukset olisivat tietysti suuremmat, mutta toisaalta louhintatekniikka hallitaan Suomessa hyvin.
Kustannuksissa myös säästettäisiin, koska kallioperä suojaisi itsessään reaktoria terrorismilta eli reaktori ei kaipaisi kallista suojakuorta. Samaa luolastoa jatkamalla voitaisiin ratkaista myös ydinjätteen loppusijoitus ilman pitkiä kuljetusmatkoja.
Turvallisuus lisääntyisi myös mahdollisissa onnettomuustilanteissa, koska kivikerros pitäisi päästöt sisällään ja lisäksi laitoksen käyttöiän jälkeen se voitaisiin yksinkertaisesti haudata sijoituspaikkaansa ilman laitoksen kallista purkamista.
Lisäarvoa kokonaisuudelle saataisiin vielä siitä, että reaktorilla tuotettaisiin sähköntuotannon lisäksi vetyä polttoaineeksi ja muuhun käyttöön.
Saatekirjeessä kysytäänkin, otetaanko vedyn tuotto tulevia tarpeita varten huomioon Hanhikiven voimalassa, jotta voisimme yhdessä Islannin kanssa alkaa pikkuhiljaa siirtymään kohti vetytaloutta.
Kirjeen mukaan liitetty leikekokoelma arvostetuista tiede- ja tekniikkalehdistä osoitti, kuinka pitkään ajatusta oli kehitelty ennen kuin se haluttiin tuoda laajempaan keskusteluun.
Syntyykö tästä sitten sen suurempaa keskustelua, jää nähtäväksi.
Mutta joka tapauksessa, kiitos kirjeestäsi Kari Savukoski.