Pääkirjoitus

Ra­ken­ta­mi­sen koko ketju ontuu

Romahtelevat katot ovat osa suomalaisen rakentamisen nykypäivää.Rakentamisen koko ketju näyttää ontuvan, koulutuksesta alkaen.

Miksi katto romahtikaan? Se on viime aikoina ollut kohtuuttoman usein kuultu kysymys.
Miksi katto romahtikaan? Se on viime aikoina ollut kohtuuttoman usein kuultu kysymys.

Romahtelevat katot ovat osa suomalaisen rakentamisen nykypäivää. Rakentamisen koko ketju näyttää ontuvan, koulutuksesta alkaen.

Kaakkurin kaupunginosaan kovaa vauhtia valmistuvan marketin rakentajat voivat tässä vaiheessa huokaista helpotuksesta, kun työntekijät havaitsivat katon kolmeen jännebetonipalkkiin tulleet pahat halkeamat ajoissa. Virhe olisi voinut aivan hyvin jäädä piiloon. Jos niin olisi käynyt, lumikuorma olisi romahduttanut raskasta kattoa ilmeisesti hyvinkin laajalti. Silloin olisi ensi talvena kuultu järkyttäviä uutisia. Työntekijöiden valppaus oli kiitettävää.

Myös Maikkulan yläasteella Oulussa voidaan kiittää onnea onnettomuudessa. Aulan katosta tipahti painava pinnoitelevy aikana, jolloin paikalla ei liikkunut kukaan. Koulun rehtori teki aivan oikein, kun hän kielsi oppituntien pidon rakennuksessa ennen kuin levyjen katossa pysyminen on varmistettu. Kontinkankaalle rakennetun uuden kaupunginsairaalan vuotava lasikatto ei ole aiheuttanut suoranaista vaaraa kenellekään, mutta rakentamisen kipukohdasta sekin todistaa.

Romahtelevat ja vaurioituvat suurten rakennusten katot ovat viime aikoina olleet surkea osa suomalaisen rakentamisen nykypäivää. Kattouutisten tihentyminen viittaa vahvasti siihen, että vikoja löytyy koko ketjusta, koulutuksesta suunnitteluun ja valvontaan. Näin ei saa jatkua.

Lauantain Kalevan asiantuntijahaastattelut olivat karua kieltä. Kantavan rakenteen opiskelu on tipahtanut puoleen kaikilla tasoilla. Kunnollisia lujuuslaskelmia ei kohta osata enää tehdä. Rakennustarkastus ei toimi niin kuin pitäisi. Rajun hintakilpailun takia urakat pilkotaan osiin. Hinta ratkaisee enemmän kuin laatu.

Usein ihmetellään sitä, että samalla kun materiaalit ja menetelmät kehittyvät, rakenteet osoittautuvat aina vain heikommiksi. Vanhoilla menetelmillä ja materiaaleilla tehdyt rakennukset voivat kestää jopa satoja vuosia. Muutokseen on yksinkertainen syy. Menneinä aikoina rakenteet tehtiin varmuuden vuoksi niin jykeviksi, että kestämisestä ei jäänyt epäilyjä. Nykyisin lasketaan tarkkaan, minkä verran materiaalia on pakko laittaa, jotta kestovaatimusten minimi täyttyy. Jos valmistuksessa tai suunnittelussa tapahtuu vähäinenkin virhe, siitä seuraa väistämättä vaurioita.

Vahinkojen jälkeen kukaan ei tunnu olevan niistä vastuussa. Osaurakoitsijat osoittelevat toisiaan ja suunnittelijoita, suunnittelijat toisiaan ja osaurakoitsijoita. Mikäli vauriot eivät ole kenenkään syy, niitä sattuu varmasti myös vastaisuudessa. Pilkotaanpa urakat ja suunnittelutyöt kuinka pieniin osiin tahansa, jonkun on oltava vastuussa kokonaisuudesta. Jonkun on tarkistettava, että kaikki tarvittava tieto kulkee viimeisenkin työpöydän ääreen.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä juuri kattojen suunnitteluun ja toteuttamiseen, koskapa niiden kestäviksi saamisessa on eniten vaikeuksia. Tampereen teknillisen yliopiston professori Ralf Lindberg sanoo, että parissa vuosikymmenessä kantavan rakenteen opiskelu on vähentynyt puoleen. Voiko omaa oksaa enää pahemmin sahata? Onko ihme, että katot romahtelevat? Suunta ei muutu, ellei koko rakentamisen ketjuun aleta kiinnittää lisää huomiota. Koulutus on ketjun ensimmäinen ja tärkein lenkki.

Rakennusvalvonta edellyttää nyt Kaakkurin katosta maankäyttö- ja rakennuslain mukaista asiantuntijatarkastusta. Se koskee koko kattoa kaikkine rakenteineen, rakennelaskelmineen ja suunnitelmineen. Tarkastuksen tekijäksi kelpaa vain hankkeen ulkopuolinen asiantuntija. Tarkkuus on välttämätöntä. Suuren liikerakennuksen turvallisuudesta ei saa jäädä jäljelle pienintäkään epäilystä.