Suomalaisten on turha kehuskella rakentamisen hyvällä laadulla, sillä hällä väliä -tyyli on vallannut alaa. Sen vuoksi yhä useammasta talosta uhkaa tulla hometalo.
Oulun yliopiston arkkitehtuurin professori Jouni Koiso-Kanttila arvostelee kipakasti suomalaista rakennustapaa. Hänen mielestään rakennusalan on vallannut hällä väliä -tyyli, ja se heijastu yhtä lailla suunnitteluun kuin rakentamiseen.
Tämän vuoksi vuosisadan tai vähintäänkin useita vuosikymmeniä kestäväksi suunnitellut talot rapistuvat ennen aikojaan. Ongelma kärjistyy tulevaisuudessa, ellei rakentamisen maan tapa muutu. Suunnittelun ja rakentamisen virheet korostuvat, kun siirrytään entistä energiatehokkaampiin taloihin, joiden tulisi olla nykyistä selvästi tiiviimpiä.
Tulevaisuuden taloissa suuri ongelma on kosteuden ehkäisy. Kosteuden vaikutuksia voitaisiin torjua suojaamalla eristeitä ja muita rakennustarvikkeita sekä työskentelemällä suojan alla. Jos tiiviiksi rakennettavan talon sisälle jää kosteutta, se saattaa aiheuttaa vaurioita hyvinkin pian.
Rakentamisen laatua on arvosteltu aika ajoin. Erityisenä murheenkryyninä pidetään 1970- ja 1980-luvuilla rakennettuja taloja. Tuolloinhan piti saada aikaan pian, paljon ja halvalla. Yhtälö on myöhemmin osoittautunut mahdottomaksi.
Menneiden vuosikymmenien virheistä on opittu yllättävän vähän. Koko ajan rakentamisessa paljastuu virheitä, jotka olisi voitu välttää huolellisemmalla työllä. Tietoa ja taitoa maasta löytyy, kunhan niitä vain käytettäisiin.
Päävastuu rakentamisessa kuuluu tilaajalle. Tilaajan tulee kyetä harkitsemaan nykyistä paremmin, kykenevätkö urakoitsijat tekemään vaatimusten mukaista jälkeä.
Liian usein tuijotetaan yksinomaan hintaan. Tämä on johtanut siihen, että urakoita ketjutetaan loputtomasti niin, että yhdessä ja samassa hankkeessa saattaa olla kymmeniä aliurakoitsijoita. Jotkut niistä ylittävät aidan siitä, missä se on matalimmillaan.
Aliurakoinnin yleistyminen vie vastuun työn tekemisestä aikaisempaa kauemmas. Osana loputtomaan hintakilpailuun liittyy ammattitaidottoman ja kouluttamattoman työvoiman käytön lisääntyminen samaan aikaan kun koulutettuja ammattilaisia on työttömyyskortistossa.
Rakentamisen eri vaiheiden aikataulut laaditaan usein liian kireiksi. Tämä johtaa siihen, että kuivamisajoissa saatetaan laistaa. Näin rakennetaan perustaa tulevalle rapistumiselle.
Monia virheitä on myöhemmin vaikea korjata, ja korjaaminen tulee ainakin monin kerroin kalliimmaksi siihen verrattuna, että työ olisi kerralla tehty kunnolla.
Rakennusalan on aika ryhdistäytyä. Alalla pitäisi saada aikaan sellainen henki, että laadusta tulisi kunnia-asia eikä siitä tingittäisi. Tähän pitäisi olla kaikki edellytykset ilman, että säädöksiä kiristetään ja valvontaa lisätään.
Meillä on osaamista, siitä ei ole epäilystäkään. Osaamiselle pitää antaa tilaa. Tämä edellyttää sitä, että lyhyen tähtäimen pikavoittoajattelu heitetään syrjään ja hyvä rakentaminen nostetaan kunniaan. Rakennuttaja on tässä paljon vartijana.