Oulun uusi matkakeskus voidaan toteuttaa niin, että myös vanha tiilinen toimistorakennus säilyy. Suunnittelijoiden on vain osattava asiansa.
Kaikki esille asetetut kolme vaihtoehtoa Oulun uudeksi matkakeskukseksi säilyttäisivät vanhan asemarakennuksen, asemaravintolan ja kiitotavaratoimiston. Se onkin välttämätöntä. Kuitenkin vain yksi vaihtoehto, B, jättäisi pystyyn myös vanhan punatiilisen toimistorakennuksen Hallituskadun päässä.
Näin siitä huolimatta, että rakennus on asiantuntijalausuntojen mukaan historiansa ja kuntonsa vuoksi säilytettävä.
Keski-Eurooppa on täynnä hienoja esimerkkejä siitä, mitä on saatu aikaan, kun vanhoista rakennuksista on päätetty pitää kiinni henkeen ja vereen. Oulussa on vuosien saatossa revitty alas ja hävitetty liian monta hienoa taloa. Nyt on aika muuttaa linjaa ja asenteita.
Vaihtoehdot A ja C on saatu näyttävän näköisiksi sijoittamalla niihin muhkea hotellitorni. Monien mielestä vaihtoehto B voi vaikuttaa niiden rinnalla lattealta. Siitä huolimatta voi kysyä, sopiiko uusi torni kaupungin profiiliin. Hallituskadun tornit ovat nuukahtaneet ajan saatossa.
Eivätkö ne riitä mahtipontisuuden maamerkiksi Oulussa? Ja eikö niiden massiivinen kylmyys ole vahva argumentti uusia korkeita torneja vastaan?
Suunnittelualueen maanomistajia ovat VR-Yhtymä Oy, Ratahallintokeskus, Senaatti-kiinteistöt ja Oulun kaupunki. VR-Yhtymän ja Ratahallintokeskuksen mielestä vanha punatiilinen rakennus täytyy purkaa. Ne pitävät sen säilyttämistä mahdottomana ajatuksena. Eikä siinä kaikki, vaan myös asemaravintolarakennus olisi maanomistajien mielestä syytä hävittää uuden rakennuskannan tieltä.
Maanomistajan näkökulmasta katsoen on sitä edullisempaa, mitä suuremmalla tehokkuusluvulla aseman aluetta hyödynnetään. Kun tavoitellaan komeita numeroita tilinpäätöksiin, suojeluun liittyvillä arvoilla ei ole yleensä merkitystä. VR-yhtymän ja Ratahallintokeskuksen Helsingissä istuvien päättäjien soisi kuitenkin pysähtyvän hetkeksi miettimään, millaisia arvoja aseman seutuun liittyy oululaisten silmissä ja mitä sen säilyttäminen nykyisenlaisena kokonaisuutena merkitsee heille. Uutta voi rakentaa myös niin, että vanha säilytetään.
Kaavoitusmonopoli on onneksi kunnilla, tässä tapauksessa Oulun kaupungilla. Rakennusten purku tai niiden pystyyn jättäminen ratkaistaan paikallisesti. Oulun on syytä valvoa etujaan.
Vanhalla asemaravintolalla on kaikki eloonjäämisen edellytykset. Kaupungin kaavoitusosasto huomauttaa perustellusti, että valtakunnalliset rakennussuojelun tavoitteet ohitettaisiin, jos asemaravintola purettaisiin.
Punatiilisen toimisto- ja asuinrakennuksen kohtalo on uhatumpi, vaikka sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus että museo pitävät sen säilyttämistä tärkeänä. Ympäristökeskus jättäisi pystyyn muitakin Oulun rautatiehistoriaan kuuluvia rakennuksia Rautatienkadun pohjois- ja eteläpäässä.
Vanhaa repien on helppo suunnitella uusia luomuksia, mutta näyttävienkin rakennusten sävy jää silloin kylmäksi. Vanhaa rakennuskantaa suojellen ja kunnioittaen säilyy yhteys historiaan. Uusiin käyttötarkoituksiin sovitetut, suojellut talot herättävät kaikkialla ihastusta. Ihmiset viihtyvät niissä, vaikka ulkoseinät eivät hohda uutuuttaan eivätkä sisätilatkaan vaikuta prameilta.
Satunnaiset kävijätkin saisivat vanhoja rakennuksia käyttäessään tuntumaa Oulun historiaan. Aseman seudun historia on pitkä ja komea. Rautatie tuli Ouluun 1886.