Vasemmistoliittolaiset ja sosiaalidemokraatit lyövät hynttyynsä yhteen Rakennusliitossa. Yhteistyön ele on merkittävin sitten ay-liikkeen eheytymisen.
Rakennusliitto on aina ollut kommunistien, nyttemmin vasemmistoliittolaisten vahvin linnake sak-laisessa ammattiyhdistysliikkeessä. Nyt sieltä kuuluu kummia: liiton johto panee pisteen poliittiselle ryhmätoiminnalle.
Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi ei osallistu enää SAK:n vasemmistoryhmän työskentelyyn ja tulevat liittokokousvaalit viedään läpi sopupelillä sosiaalidemokraattien kanssa. Demareiden kanssa laaditaan yhteislista, jossa ei erotella vuohia ja lampaita.
Särön yhtenäisrintamaan tuo entisten taistolaisten perintöä vaaliva kommunistinen puolue. Se asettanee oman listansa ensi kevään liittovaaleihin. Kokonaisuuden kannalta tällä on vähäinen merkitys.
Vasemmistoliiton ja demareiden yhteislista merkitsee toteutuessaan uutta aikaa ay-liikkeessä. Sitä voidaan pitää merkittävimpänä yhteistyön eleenä sak-laisessa liikkeessä sitten 1969 tapahtuneen eheytymisen. Ay-liikkeessä suurin vihollinen on perinteisesti löytynyt läheltä ja verisimmät taistelut on käyty eri poliittisten ryhmien välillä vallasta liitoissa.
Rakennusliiton johdossa on havahduttu, ettei liitto saa riittävää tukea jäsenistöltä, jos se jakaa väen poliittisin perustein. Ay-liikettä vaivaa sama tauti kuin poliittisia puolueitakin: ihmiset eivät osallistu toimintaan. Vaikka jäsenmäärä on suuri, Rakennusliitossakin 85?000, aktiivien joukko pienenee koko ajan.
Liittokokousvaaleissa äänestysaktiivisuus on ollut alhainen; alle 30 prosenttia. Vain poliittisten ryhmien raivokas valtataistelu on ajoittain ajanut ihmisiä uurnille. Siitäkään ei ole enää vetoavuksi.
Vasemmiston pääryhmien vihakirveiden hautaaminen on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että Rakennusliiton jäsenistäkin merkittävä osa on muita kuin puolueisiin sitoutuneita. Aika vaatii, että yhteistyötä harjoitetaan yli puoluerajojen. Alan ongelmat yhdistävät kaikkia. Rakennusala on varsin herkkä suhdannevaihteluille. Jos talous taantuu, iso osa jäsenistä joutuu työttömyyskortistoon. Rakennusala on tullut viime vuosina kuuluisaksi harmaan talouden puuhastelijoista, jotka vääristävät kilpailua ja polkevat palkkoja.
Näiden ongelmien parissa riittää puuhaa ammattiliitolle. Kun otetaan huomioon, että työnantajapuoli on koko ajan tiivistänyt rivejään, miksi työntekijäpuoli ei tekisi samoin.
Poliittisen taistelun lopettamiseen on vaikuttanut myös se, että Rakennusliiton jäsenten on ollut vaikea hyväksyä ikiaikaista tapaa maksaa vaalitukea puolueiden ehdokkaille. Vaalirahakeskustelu herätti pohtimaan tämän toiminnan moraalista oikeutusta.
Rakennusliiton sovinnossa on mallia paitsi muille ammattiliitoille myös koko poliittiselle vasemmistolle. Aika on ajanut vasemmiston aatteellisten erojen ohi jo vuosia sitten. Eriseuraisuus on enemmän historiallista perua kuin osoitus tämän päivän aatteellisista tai poliittisista erimielisyyksistä.
Sekä sosiaalidemokraatit että vasemmistoliittolaiset ovat yhtä ymmällään siitä, millaista politiikkaa pitäisi harjoittaa. Yhtä lailla kumpikin kamppailee alenevia kannatuskäyriä vastaan.