Rajakylän hoivassa eli Oulun Rajakylässä sijaitsevassa hoivakodissa alkaa elokuun alussa vähintään puolen vuoden remontti. Sen syynä on, että lähes kaikkien asuinhuoneistojen WC-tiloista on löytynyt kosteusvaurioita. Ne johtuvat puutteellisesta vesieristyksestä.
Huomionarvoista on, että tunnetun rakennusyrityksen urakoima rakennus valmistui vasta viitisen vuotta sitten. Kyse ei siis ole kulumisesta vaan rakennusvirheestä.
Tapaus ei ole Oulussakaan ainutlaatuinen. Julkisuuteen kehno rakentaminen tulee yleensä silloin kun kyseessä on kunnan tai valtion rakennus, joka joudutaan sulkemaan. Esimerkiksi yksityisissä asunto-osakeyhtiöissä ilmenneistä rakennusvirheistä ei mielellään huudella, jotta asuntojen arvot eivät laskisi.
Paremmasta rakentamisesta on Suomessa puhuttu vuosikausia. Home- ja kosteusongelmien laajuuteen havahduttiin meillä viimeistään 1990-luvun alussa. Sen jälkeen on istunut lukuisia työ- ja tutkimusryhmiä, asialla on ollut selvityshenkilöitä ja on käynnistetty kampanjoita, ohjelmia ja talkoita.
Oulussa on tehty omaa ansiokasta työtä esimerkiksi pienrakentajien neuvonnassa. Nyt valmistumassa on uusi toimintaohjeisto, jolla pyritään vähentämään kosteusriskejä rakennusten koko elinkaaren ajan.
Todennäköisesti home- ja kosteusvaurioita olisi maassa vielä enemmän ilman mainittuja ryhmiä ja hankkeita. Silti ongelmien laajuus on edelleen hämmästyttävä.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan kolmen vuoden takaisessa mietinnössä arvioitiin, että merkittäviä kosteusvaurioita esiintyy Suomessa 12–18 prosentissa kouluista ja 20–26 prosentissa hoitolaitoksista. Asuintalossa ja toimistoissa lukemat ovat sentään matalammat.
Valiokunta vaati hallitusta ryhtymään toimiin, jossa rakennushankkeissa vastuut lankeavat selvemmin niille toimijoille, jotka tosiasiassa ovat vahingon aiheuttaneet. Niin ikään valiokunta piti tärkeänä, ettei urakoiden ketjuttaminen hämärrä vastuusuhteita eikä heikennä tiedonkulkua.
Vastuun pallottelu esimerkiksi pääurakoitsijalta aliurakoitsijoille vauriotapauksissa ei olekaan harvinaista, ja silloin tällöin rakentaja yrittää sälyttää vastuun myös tilaajalle. Asian pitäisi kuitenkin olla yksinkertainen. Työn jälki on aina rakentajan vastuulla.
Jos tilaaja pyytää mahdottomia, jos aikataulut ovat epärealistisia tai arkkitehtoniset ratkaisut kosteusvaurioille altistavia, nämä seikat pitää tuoda tilaajan tietoon.
Ammattitaidon ongelmiin voidaan puuttua koulutuksella. Kosteusriskien hallinta on osalla alan tekijöistä edelleen ilmeisen heikkoa. Pohjois-Suomessa erityisongelmana alkaa olla se, että Oulusta ei enää valmistu rakennusalan diplomi-insinöörejä. Toivottavasti tulevaisuudessa taas valmistuu.
Vielä raskauttavampaa on, jos kosteus- ja homevauriot johtuvat välinpitämättömyydestä. Tämänkin asiantilan korjaamisessa alan yrityksillä ja keskusliitolla on vielä työsarkaa. Kehnot esimerkit leimaavat nyt koko alaa ja sen vastuullisiakin toimijoita.
Pääkirjoitus