Tämä juttu on julkaistu päivän Kalevassa.
Pyhäjoen nopea muutos muistuttaa rajuudessaan sitä, mitä Tarmo Koivisto kuvasi Mämmilä-sarjakuvissaan. Ydinvoimala tulee, Pyhäjokitalo tulee. Idylli natisee liitoksissaan. Mitä kehityksestä tuumitaan leikkikentällä, koulun pihalla ja uudessa vietnamilaisessa ravintolassa?
Syyskuisessa idyllissään uinuu Mämmilän kirkonkylä jossain keskisessä Suomessa kummemmin poikkeamatta kymmenistä kaltaisistaan, luonnehti Tarmo Koivisto Mämmilää Puupäähatulla-palkitussa sarjakuva-albumissaan avaussivulla.
Niin uinui myös Pyhäjoki, kunnes voitti Simon ydinvoimalakilvassa.
Nyt Pyhäjoella rytisee ja paukkuu. Meri kantaa ruoppauksen äänet Hanhikivi 1:n rannasta Hyytämännokkaan. Niemen takana kaivetaan jäähdytysveden otto- ja varaottouomaa sekä sataman pohjaa. Pyhäjoen ensimmäinen kerrostalo kurkkii nostokurjen nokan alta kohti keskustaa joen pohjoishaarassa.
Sale puretaan pian ja sen paikalle nousee Pyhäjokitalo ja Fennovoiman vierailukeskus. Kauppa muuttaa uuteen liikekeskukseen valtatie 8:n varteen.
Ihan ytimessä on kaksi uutta ruokapaikkaa ravintola Dadon ja pitserian lisäksi. Uusien kahviloiden pihalla tulokkaat, turistit ja paikalliset voivat pitää kahvipaussin. Kuulaina syyskuun aamuina ulkopöydissä istuu ainoastaan huomioväreillä varustettuihin työasuihin pukeutuneita työmiehiä.
Tähän asti Pyhäjoen tunnetuin nähtävyys on ollut 93-vuotiaan Taimi Perkiömäen ja hänen miehensä Leevin 1950-luvun alussa perustama asusteliike, jonka retrovaatteita ovat 2000-luvulla hamunneet niin vaatesuunnittelijajulkkis Paola Suhonen kuin teatterin pukusuunnittelijat Suomesta Ruotsiin asti.
Mutta viime perjantaina Perkiömäki sulki ovet ja kassakoneen. Tyhjennysmyyntiä on jatkunut jo monta kesää. Välillä puhelias Taimi on laskeutunut yläkerran asunnostaan jututtamaan liikkeen asiakkaita. Nyt ovessa on lappu: "Olemme kiinni 9.9. lähtien."
Pari kesää myyntiapulaisena toiminut Taimin pojantytär Ilmi Perkiömäki kertoo, että liike ehkä avataan vielä ensi kesänä.
Jatkossa Pyhäjoen suurin nähtävyys lienee ydinvoimala ja sen vierailukeskus. Kun päätös Pyhäjokitalosta vuoden alussa tehtiin, kunnanjohtaja Matti Soronen kertoi, että eri arvioiden mukaan Fennovoiman vierailukeskuksessa tulee käymään vuosittain 20 000-40 000 vierasta.
Sitä ei kai kukaan vastusta, että Pyhäjokitaloon tulisi uusi kirjasto sekä monitoimisali kulttuurille ja urheilulle.
Lapsiystävällinen paikka
Miltä tämä kaikki ylös- ja alasajo asukkaista tuntuu? Entisaikaan Pyhäjoella jakauduttiin osuuskauppalaisiin ja keskolaisiin, nyttemmin ydinvoiman kannattajiin ja vastustajiin.
Kun nenänsä pistää Pyhäjoelle, löytää Kirkkopuiston uudesta leiki & liiku -puistosta aamulla muutamia lapsia leikkimästä. Kolmevuotias Rauno Lahdenperä tykkää keinua, koska se on äiti Jaana Lahdenperän mukaan uusi taito. Rattaissa istuu yhdeksän kuukautta vanha hymytyttö, pikkusisko Irene.
Perhe muutti pari vuotta sitten Helsingistä takaisin Jaana Lahdenperän syntymäpaikkaan Pyhäjoelle.
- Tänne vetivät kotiseutu, ja se, että haluan kasvattaa lapset paikassa, jossa on lähipiiriä, tukiverkosto, hän sanoo.
Jaana Lahdenperän ja viereisen ryhmäpäiväkodin perhepäivähoitajien Anja Impolan ja Merja Karkulahden mielestä Pyhäjoella on lapsille paljon tekemistä. Vaikka leikkikavereita joutuukin joskus etsimään.
- Erilaista kerhotoimintaa, jäähalli ja urheiluseura Pyhäjoen Wirta. Jäähallissa on ilmaiset perheluisteluvuorot. Ja koululaisille mailallista ja mailatonta ilmaista vuoroa, he kertovat.
Merkkejä monikulttuurisuudesta
Fennovoima käyttää nyrkkisääntöä, että yksi työpaikka ydinvoimalatyömaalla synnyttää 1-4 työpaikkaa sen ulkopuolelle. Vierastyöläisiä Venäjältä ja Latviasta ei vielä ole vilisemällä. Mutta kyllä heitä liikkuu katukuvassa, leikkikentän väki kertoo.
Näkyykö kulttuurien moninaisuus? Tuntuuko kielimuuri?
- Kontakti on varmaan vielä vähän semmoista varovaista, Jaana Lahdenperä arvioi.
- Yksi venäläinen perhe käy perhekerhossa. Äiti on tullut itse rohkeasti mukaan ja päässyt tutuksi. Vaikka Pyhäjoella ei varmasti ihan helposti englanniksi puhuta ja vastata.
Saaren koulun pihalla valvovat välituntia erityisluokanopettaja Susanna Myllylä ja luokanopettaja Katja Tervonen.
Näkyykö paikkakunnan virkistyminen koulussa, oppilaiden arjessa?
- Kyllähän me tietysti ajatellaan, että muutos on aina hyvä. Perheissä olen ainakin joidenkin vanhempien kuullut sanovan, että on tullut töitä. Semmoista toivetta on, että voisi työllistyä, Myllylä kertoo.
Koska muutosvoima on valtava, kasvavat myös huolenaiheet.
- Toivottavasti miljöö pysyisi maalaismaisena. Ettei rikottaisi kaunista kylänraittia ja kulttuurimaisemaa, opettajat toivovat.
- Semmoinenkin keskustelu käytiin, että uuden rakentamisen tulisi olla miljööseen sopivaa. Katsottaisiin kokonaisuutta. Ettei pelkästään halvalla tehtäisi.
Dynaamista muutosta vai ei? Tarmo Koiviston sarjakuva-albumista löytyy piirros Mämmilän taajamasta lintuperspektiivistä. Siinä "Dynaamisen vaihtoehdon" kannattajat piirtävät mutkia suoraksi: "Toivon mukaan kesään mennessä on avattu se syksyllä linjattu uusi keskusväylä tästä Ajan Asun läpi suoraan Crywoodille."
Kehittämisen ja rakentamisen nopeus on samaa luokkaa kuin Pyhäjoella.
- Osalla ihmisistä on vähän tolkku pois, nimettömänä pysytellyt paikkakuntalainen valisti.
- Vilkastumisessa pitäisi pysyä tolkku. Mennäänkö liian isolla vauhdilla eteenpäin? Tuleeko tökki vastaan?
Tämä juttu on julkaistu päivän Kalevassa. Tilaa Kaleva ja saat laadukasta luettavaa pohjoissuomalaisista ilmiöistä ja ihmisistä.