Perussuomalaisten kannatuksen nousu mielipidemittauksissa hakee vertaistaan Suomen historiassa. Taustalla piilee samanlainen protesti kuin vuonna 1970.
Perussuomalaiset voivat jo nyt onnitella itseään. Mikään puolue Suomen historian aikana ei ole yltänyt mielipidetiedusteluissa yhtä suureen kannatuksen kasvuun vaalikauden aikana kuin perussuomalaiset.
Perussuomalaiset ovat ilmiselvästi saaneet hereille nukkuvia äänestäjiä. Mutta Timo Soinin johtama puolue on imenyt kannatusta myös kaikista kolmesta suuresta puolueesta siinä määrin, että voidaan puhua neljästä suuresta puolueesta. Niiden kannatuksen erot ovat niin pienet, että ne mahtuvat mittausten virhemarginaalin sisälle.
Viimeisimmän HS-gallupin mukaan perussuomalaisten kannatus on yhtä suuri kuin Sdp:n eli 17,9 prosenttia, kun se viime vaaleissa oli 4,1. Pääministeripuolue keskustan kannatus on 0,3 prosenttiyksikköä enemmän. Viime vaalien jälkeen mielipidemittausten ykköspaikalle 25 prosentin kannatuksella kivunneen kokoomuksen osuus on pudonnut 20,2 prosenttiin. Perussuomalaisten nousu on niin tyrmäävä, että se pakottaa kysymään, voiko tämä olla totta. Vai onko kansa vain ottanut gallupit keinokseen huvitella herrojen kustannuksella ja näpäyttää päättäjiä tällä tavoin?
Mielipidemittaukset antavat yleensä varsin luotettavan kuvan puolueiden kannatuksen kehityksestä. Suomi on ollut puoluekannatukseltaan varsin vakaa maa, siksi tällainen yhden puolueen saama kannatuspiikki herättää ihmetystä. Mitään syytä ei ole epäillä, etteivätkö gallupit myös nyt osoita suuntaa.
Mielipidemittaukset toimivat usein kannatusta vahvistavasti. Voittajien vankkureihin on helppo hypätä. Jos perussuomalaiset eivät pahasti mokaa, kannatus voi vielä komistua heidän näkökulmastaan katsottuna.
Pohjan kannatuksen kasvulle tarjoaa protesti nykypolitiikkaa vastaan. Historiasta löytyy vastaavanlainen mielenilmaus vuodelta 1970. Tuolloin perussuomalaisten edeltäjän Smp:n kannatus hypähti prosentista yli kymmeneen. Perussuomalaisten nyt tapahtuvassa ja Smp:n tuolloisessa nousussa on kosolti yhtäläisyyksiä.
Smp:n voitto selittyi sillä, että maa eli voimakkaan rakennemuutoksen aikaa. Pienviljelys oli ajettu ahtaalle, maaseutu autioitui ja työt vähenivät. Poliitikot puuhastelivat korkeakoulujen hallinnonuudistusten ja muiden tavallisesta kansasta kaukana olevien asioiden kimpussa.
Myös nyt on meneillään rakennemuutos. Perinteiset metsä- ja konepajateollisuus ovat vähentäneet väkeä. Korkean teknologian teollisuuden yllä on synkkiä pilviä. Työttömyysluvut pysyttelevät korkealla ja osa kansasta on taloudellisesti ahtaalla. Kun tähän vielä lisätään arvokeskustelut ja vaalirahasotkut, pöytä on katettu protestille.
Jos gallupkannatus todentuu vaaleissa, perussuomalaiset on pakko ottaa mukaan hallitusneuvotteluihin. Koska puolueen voima on siinä, että se on kaikkea vastaan, neuvotteluista voi ounastella vaikeita. Linja on kuitenkin niin epämääräinen, että se tarjoaa pelivaraa kompromisseille.