Toiset rakastavat sitä, toiset vihaavat, jotkut vähät välittävät. Mutta halusimme sitä tai emme, huippu-urheilu on osa Suomea.
Siksi Kaleva pyysi neljältä urheiluun tavalla tai toisella sidoksissa olevalta henkilöltä perusteluja muutamiin kysymyksiin.
Näin Kaleva kysyi
Miksi ja mihin 2010-luvun hyvinvointivaltio Suomi tarvitsee huippu-urheilua? Mitä hyötyä siitä on kansakunnalle?
Mitä tapahtuisi, jos Suomen valtio lopettaisi huippu-urheilun suoran ja epäsuoran tukemisen kokonaan?
Onko huippu-urheilu pelkkää viihdettä?
Kun urheilija urheilee ensisijaisesti itselleen, eikö huippu-urheilu voisi luopua kansallisuuksista ja nationalismista kokonaan?
"Nuoret valitsevat ihanteikseen urheilijoita ympäri maailmaa."
Teemu Japisson, Nuori Suomi ry:n pääsihteeri
Huippu-urheilu on merkittävä, elämää rikastuttava asia erittäin monelle ihmiselle. Urheilun seuraaminen television kautta tarjoaa valtaosalle suomalaisista hienoja elämyksiä -- ilon ja pettymyksen tunteita. Olympialaiset, jääkiekon, yleisurheilun ja hiihdon MM-kisat sekä monet muut urheilutapahtumat ovat viihdettä parhaimmillaan. Monet suomalaiset seuraavat urheilua myös arvokisojen välillä seuraten suosikkiurheilijoidensa ja -joukkueidensa edesottamuksia. Huippu-urheilu tarjoaa myös mahdollisuuden kuulua joukkoon ja saada sitä kautta merkitystä elämäänsä. Monelle Pohjois-Suomessa asuvalle Kärpät tarjoaa tästä hyvän esimerkin.
Huippu-urheilu tarjoaa lahjakkaille nuorille innostavan mahdollisuuden etsiä omia rajojaan. Huipulle pääseminen edellyttää lahjakkuuden lisäksi paljon pitkäjänteistä harjoittelua ja itsensä likoon laittamista.
Lapsia ja nuoria huippu-urheilu innostaa harrastamaan urheilua.
Jos Suomen valtio lopettaisi huippu-urheilun tuen, muutokset vaihtelisivat lajeittain. Jääkiekossa ja jalkapallossa valtion suoran tuen loppumisella ei olisi kovin ratkaisevaa merkitystä. Kaikissa muissa lajeissa valtion suoran tuen osuus huipulla olevien ja sinne pyrkivien nuorten urheilijoiden tukemisessa on merkittävä ja sen loppuminen luonnollisesti vaikuttaisi huippu-urheilua.
Suurimmat resurssit huippu-urheilun toteuttamiseen tulevat kunnilta (olosuhteet), perheiltä (nuoret urheilijat), medioilta (tapahtumat ja ammattilaissarjat), yrityksiltä (palloilusarjat ja muutamat huiput) sekä katsojilta (tapahtumat). Valtion suoran tuen lopettaminen vaikeuttaisi huippu-urheilun toteuttamista Suomessa, mutta se ei huippu-urheilua lopettaisi.
Huippu-urheilu ei ole pelkkää viihdettä. Huippu-urheilu on yhteisöllisyyden rakentamisen muoto (esimerkiksi Oulun Kärpät, Suomen kiekkomaajoukkue jne.), se innostaa lapsia urheilun pariin ja saattaa jopa saada joitakin aikuisiakin lisäämään liikkumistaan.
Huippu-urheilun nationalismista ei varmaankaan ole järkevää luopua kokonaan. Maajoukkueiden kohtaamiset ovat monien lajien ehdottomia huipputapahtumia. Nationalismin merkitys tulee uskoakseni ainakin Euroopassa vähenemään ja esimerkiksi nuoret valitsevat ihanteikseen urheilijoita ympäri maailmaa riippumatta heidän kansallisuudestaan. Monet myös fanittavat esimerkiksi Valioliigan joukkueita, eivätkä oman paikkakuntansa jalkapallojoukkuetta.
"Ihminen ei elä pelkästään leivästä."
Kauko Helander, Kestilän Kisa-Veikkojen puheenjohtaja ja seuravalmentaja
Huippu-urheilua ei tarvita mihinkään. Kysymys tarpeellisuudesta voidaan asettaa mihin hyvänsä elämän alaan liittyen, jolla ei ole suoranaista vaikutusta hengissä pysymiseen ja elämän jatkumiseen. Mihin esimerkiksi teatteria, elokuvaa, konserttia, taidenäyttelyä, kirjallisuutta tai matkailua tarvitaan? Tai mitä muuta hyvänsä ihmisille elämyksiä ja nautintoa tuottavaa, jolla ei ole suoraa vaikuta elämisen ehtoon? Riittää(kö), kun olisi työtä kaikille, ruokaa ja asunto. Mutta, niin kuin sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä. Tarvitaan niitä sirkushuvejakin eli viihdettä ja virikkeitä eri aloilta ja huippu-urheilu on sellaista, lienee seuratuinta niistä. Sitä siis halutaan edelleen, myös 2010-luvulla.
Toinen puoli asiassa liittyy huippu-urheilun esimerkin vaikutukseen. Kansa tarvitsee esimerkkejä, idoleja. On kiistämätön tosiasia, että aina huippu-urheilun menestymisen jälkeen ihmisten innostus liikunnan harrastaminen lisääntyy, nuoret saavat esimerkkejä ja motivaatiota omia tavoitteita ja harrastusta ajatellen. Tarvitaan jatkuvasti uusia esimerkkejä herättämään ja innostamaan ihmisiä.
Suomen kansainvälisessä tunnettavuudessa huippu-urheilulla on edelleen suuri merkitys.
Myös täällä ruohonjuuritasollakin pienellä kylällä, pienessä seurassa huippujen menestyminen tuo aina uutta vipinää toimintaan.
Jos valtio lopettaisi tukemisen, huippu-urheilun mahdollisuudet vähenisivät ja sitä myötä taso laskisi, jopa romahtaisi. Suomen asema kansainvälisessä urheilussa tippuisi. Kansainvälinen huippu-urheilu ei vähene. Päinvastoin se lisääntyy ja tuki sekä arvostus maailmalla vain kasvaa. Suomi menettäisi asemansa.
Huippu-urheilun esimerkin vaikutus kansan urheiluun vähenisi.
Huippu-urheilu on viihdettä ja pääosin hyvää sellaista, mutta siihen liittyy erittäin paljon muutakin. Suuri joukko ihmisiä saa siitä suoraan tai välillisesti työtä -- toimeentulonsa.
Ja vielä suuremmat joukot välillisesti merkittävän harrastuksen, kun tarvitaan mahdollisuuksien ja puitteiden tekijöitä.
Kansallisuuksista ei tule luopua. Huippu-urheilun ja samalla koko urheilun yksi merkittävin tekijä on nimen omaan kansallisuus, siihen liittyvät tekijät ja tunteet.
Sen merkitys on ollut vanhoina aikoina vielä voimakkaampi, mutta kansallisuustunne on edelleen vahva urheilussa. Huippu-urheilijat kokevat varmasti voimakkaan kansallistunteen, vaikka kuinka urheilisivat ensisijaisesti itselleen. Kun huippu-urheilussa kansan tuella on suuri merkitys, on ihmisten kokemalla kansallistunteella tässäkin suhteessa merkittävä osuutensa.
"Huippu-urheilua voi verrata taiteeseen, itsensä toteuttamiseen."
Tapio Korjus, valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja
Huippu-urheilu on tärkeä osa kansallista liikuntakulttuuria. Huippu-urheilijat ovat esikuvia ja innostajia, jotka vetävät lapsia ja nuoria mukaan liikunnan ja urheilun pariin. Kaikki liikunnan ja urheilun osasektorit ovat kytköksissä toisiinsa -- laaja ja monipuolinen harrastuspohja luo mahdollisuuden lahjakkuuksien löytymiseen ja kasvuun huipulle. Huippu-urheilun antamat tunteet ja elämykset, sankarit ja tarinat synnyttävät puolestaan harrastusta, jolla taas on suuri kansanterveysvaikutus.
Huippu-urheilu antaa yksilöille hienon tilaisuuden kehittyä ja hakea rajojaan. Huippu-urheilun sisäänrakennettu toimintafilosofia jatkuvasta kehittämisestä ja tavoitteellisesta yrittämisestä heijastuu laajemminkin yhteiskuntaan. Huippu-urheilu on merkittävä elämänura ja jopa ammatti monelle urheilijalle, valmentajalle, asiantuntijalle, järjestötoimijalle, tutkijalle, välinevalmistajalle jne.
Huippu-urheilun taloudessa pyörii merkittävä määrä rahaa, jonka vero- ja työllisyyshyödyt ovat nykyään yhteiskunnallisesti merkityksellisiä.
Huippu-urheilulla on myös itseisarvo. Sen arvot, sisältö, toimintamallit, ilmiöt ja kehittyminen ovat tärkeitä toimijoille sellaisenaan ilman suoranaisia kansakunnan hyötyjä.
Suuri osa suomalaisista seuraa säännöllisesti huippu-urheilua median välityksellä tai kisakatsomossa. Huippu-urheilu antaa ainutlaatuisia elämyksiä ja poikkeuksellista viihdettä. Kolme neljästä suomalaisesta pitää huippu-urheilun kansainvälistä menestystä tärkeänä. Urheilun seuraaminen tuo piristävää sisältöä elämään.
Aikoinaan Suomi juostiin maailmankartalle. Kansallinen identiteetti ei enää ole samalla tavalla kiinni urheilumenestyksestä, mutta edelleen huippu-urheilun globaali suosio ja julkisuus antaa valtioille tehokkaan mahdollisuuden edistää omaa tunnettuutta ja kaupallisiakin päämääriä menestymällä huomioarvoltaan isoissa lajeissa. Suurtapahtumien järjestäminen ajaa maan kannalta samaa päämäärää ja tuottaa myös merkittäviä suoria talousvaikutuksia.
Jos valtio lopettaisi tuen, huippu-urheilu ei Suomesta katoaisi, mutta sen nykymuotoinen ylläpitäminen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittäminen heikentyisi oleellisesti. Aina tulee olemaan yksilöitä ja tahoja, jotka motivoituvat itsensä kehittämisestä, kansainvälisestä kilpailusta ja huipputulosten tavoittelusta, mutta huipulle pyrkivien määrä putoaisi oleellisesti.
Ilman kansallista tukea huippu-urheilujärjestelmä pirstaloituisi entisestään ja vain parhaiten toimeentuleville jäisi mahdollisuus panostaa huippu-urheilun vaatimalla kokonaisvaltaisella tavalla valmentautumisprosessiin.
Suomen menestys kansainvälisessä kilpailussa heikentyisi ja Suomen osallistuminen kansainväliseen huippu-urheilu yhteisöön (KOK, kansainväliset lajiliitot yms.) tasavertaisena toimijana vaarantuisi.
Huippu-urheilu ei ole pelkkää viihdettä. Huippu-urheilussa on paljon erinomaisia viihteen, draaman, taiteen ja elämyksen tunnusmerkkejä, mutta pelkästään viihdettä se ei ole.
Ensisijaisesti huippu-urheilupolku on urheilijalle mahdollisuus itsensä kehittämiseen, itsensä voittamiseen ja kasvuun ihmisenä. Ilmiönä huippu-urheilua voi verrata taiteeseen, itsensä toteuttamiseen, jossa tavoitteisiin pyrkiminen kehittää ihmistä ja luo lisäarvoa elämään.
Kansallisuudet ja maiden välinen kisa ovat kansainvälisen urheilun tunnusomaisia piirteitä. Ne innoittavat ihmisiä niin radalla kuin radan ulkopuolella. Urheilussa on paljon lajeja ja lajeissa sääntöjä, jotka vaativat maiden välistä kilpailua tai peliä. Pelkässä ammattiurheilussa kansallisuuksien merkitys jää taka-alalle, mutta olympialaiset ja maailmanmestaruuskisat pohjautuvat suurelta osin maakohtaisiin edustuksiin, joukkueisiin, kiintiöihin tms.
Nykyhuippu-urheilussa maiden tekemät panostukset ja hyvinkin keskitetyt ratkaisut ovat lisääntyneet. Eri maat haluavat omien urheilijoiden menestystä. Myös suomalaiset. Edelleen sinivalkoiset värit liikuttavat suomalaisia voimakkaimmin.
"Yleisö on noussut entistä vahvemmin huippu-urheilun keskiöön."
Jari Lämsä, KIHU:n urheilusosiologian johtava tutkija
Urheilun lajirajat ylittävä kulttuurinen merkitys rakentuu kilpailun ja oikeudenmukaisuuden varaan. Urheilussa kaikki osallistujat ovat samalla viivalla, säännöt ovat kaikille samat ja voittaja ratkaistaan tarkasti mitaten tai arvioiden. Urheilun ideaalin käytännön toimivuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta periaatteessa huippu-urheilu tarjoaa yhteiskunnalle mallin, jossa toteutuvat kilpailu, kansainvälisyys, tasa-arvo ja kehitys. Näitä arvoja on liitetty myös suomalaisen 2010-luvun hyvinvointivaltioon.
Huippu-urheilulle voidaan löytää myös muita merkityksiä. Urheilua on itse asiassa sen historian aikana käytetty moniin erilaisiin tarkoituksiin ja se on osoittautunut varsin joustavaksi instituutioksi niin sosialismin, markkinatalouden kuin pohjoismaisen hyvinvointivaltionkin käytössä. Niinpä voidaankin kysyä miten suomalainen yhteiskunta haluaa muun muassa seuraavia huippu-urheilun ominaisuuksia hyödyntää?
Yleisö on noussut entistä vahvemmin huippu-urheilun keskiöön. Passiivisesta penkkiurheilijasta on kehittynyt aktiivinen urheilufani. Fani on ennen kaikkea tunteikas kuluttaja. Huippu-urheilun taloudellinen merkitys nostaa päätään.
Huippu-urheilulla on aito yhteys suomalaisiin. Median kautta seurattava huippu-urheilu ei ole enää harras seremonia, vaan spektaakkeli ja karnevaali, joka edelleen pysäyttää suuren osan suomalaisista. Se avulla voi ihailla inhimillisen suorituskyvyn kehittymistä yleensä. Se kertoo mitä on olla suomalainen ja miten erottautua muista.
Kansainvälisyys on huippu-urheilun ytimessä. Urheilu on yhteinen kieli, jota ymmärretään kaikkialla maailmassa. Kansainväliset suurkilpailut ovat myös kansallisvaltioiden markkinapaikkoja ja menestyvä huippu-urheilu kansakunnan elinvoimaisuuden symboli.
Huippu-urheilun kytkös muuhun urheiluun ja liikuntaan on heikentynyt. Emme voi väittää, että kansainvälinen huippu-urheilumenestys lisäisi kansalaisten liikuntaharrastusta merkittävästi. Mutta huippu-urheilulla on edelleen yhteys lasten ja nuorten urheilemiseen. Lasten urheilusta innostuminen, eri lajien kokeilu, lajivalinta sekä esikuvien taitojen opettelu ovat yhteydessä huippu-urheilusuorituksiin.
Huippu-urheilun ja valtion suhde on 1990-luvulta lähtien tiivistynyt monissa länsimaissa -- niin myös Suomessa. Valtion tuen poistaminen huippu-urheilulta edellyttäisi siis käännöstä valtion liikuntapolitiikassa. Todennäköisesti liikunta ja terveily korvaisivat urheilun.
Valtion vetäytyminen huippu-urheilun rahoituksesta vaikuttaisi ensimmäiseksi niihin huippu-urheilua toteuttaviin tai tukeviin organisaatioihin, jotka saavat toiminta-avustusta Veikkauksen tuotosta. Karsinnan vaikutus olisi osaltaan myös positiivinen.
Huippu-urheilun tukemisen lopettaminen merkitsisi myös huippu-urheilun uudenlaista pelikenttää. Markkinoiden ja media rooli urheilun kentällä kasvaisi merkittävästi. Tämä kaventaisi huippu-urheilulajien kirjoa, mutta varmasti parantaisi joidenkin lajien asemaa.
Valtio jakaa ns. urheilija-apurahoja yli sadalle huippu-urheilijalle vuodessa. Valtion tuen lopettaminen lakkauttaisi myös monet urheilujärjestöjen ylläpitämät valmennus- ja leiritysrakenteet Suomesta. Moni lahjakkuus voisi luopua kansallista tunnuksista ja hakeutua "huippu-urheiluystävällisiin" maihin ammattiaan harjoittamaan.
Koska elämme kilpailuyhteiskunnassa, täytyisi kansalaisia kuitenkin motivoida kilpailemaan. Niinpä jokaiselle kansalaiselle tehtäisiin henkilökohtainen liikuntaohjelma, jonka toteutusta seurattaisiin kaikille jaettavilla hyvinvointimittareilla. Henkilökohtaisesta liikkumistavoitteesta jääminen merkitsisi lisäveroja, kun taas aktiivisimpia liikkujia palkittaisiin verovähennyksin. Kansakunnan tavoitteeksi asetettaisiin maailman terveimmän kansakunnan titteli ja sairaat julistettaisiin ei-toivotuiksi kansalaisiksi.
Huippu-urheilu ei ole yksi ja yhtenäinen kokonaisuus. Se on eriytynyt. Huippu-urheilua esiintyy Suomessa kolmessa eri muodossa; seuraperusteinen, yleisövetoinen ja ammattilaisurheilu. Seuraperusteista huippu-urheilua toteutetaan kymmenissä lajeissa suurelta yleisöltä piilossa. Suomi on 2000-luvulla voittanut ampumaurheilussa 348 arvokilpailumitalia, joista vain neljä olympiamitalia on saavuttanut suuren yleisön huomion. Suurin osa urheilulajeista on pieniä, innokkaiden harrastajien ja puuhaihmisten ylläpitämiä ja julkisen sektorin tukemia.
Yleisövetoinen urheilu on laajaa kansalaistoimintaan pohjautuvaa urheilua, joka pystyy houkuttelemaan yleisöä, media ja markkinoita niin paljon, että muutama huippu-urheilija voi elättää itseään pelkästään urheilemalla. Toiminnan organisointi perustuu kuitenkin seurojen ja lajiliittojen varaan. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi ns. vanhat kansallislajit yleisurheilu, hiihto ja pesäpallo sekä nousevat kaupunkiurheilut kuten salibandy.
Ammattilaisurheilu elää yleisöstä ja julkisuudesta. Se on pääosin viihdettä. Yleisö, media, sponsorit ovat linkittyneet globaalisti. Niinpä esimerkiksi SM-liiga kamppailee pelaajista muiden kansallisten liigojen kanssa. Koska talous asettaa vahvat rajat urheilun kehittämiselle, siirtyvät huippu-urheilijat Suomesta ulkomaille.