Huomaan nykyään miettiväni: mitähän Kreikan olympolaiset jumalat ajattelisivat tänään maansa velkakriisistä? Yliukko Zeuksen jykevä hahmo tuntuu väsähtäneen. Viljan ja kasvun jumala Demeter on laskenut lyhteensä ja runouden jumala Apollon kynä on vaiennut. Athene, viisauden jumala on hiljaa. Vain sodan jumala Ares ja jumalten sanansaattaja Hermes ovat valppaina.
Eurooppa tuntuu olevan rikki?--?tai pikemminkin: Euroopan idea on jälleen hajoamassa. Päivittäiset talousuutiset ovat kuin musta aukko. Valoa ei pääse mistään esille ja ennusmerkit ovat huonot. Eurooppalaisen yhteistyön ovet ovat jumittuneet. Euro on merihädässä eikä Poseidon, meren jumala, kykene auttamaan.
Miten tässä näin kävi? Vastahan sitä iloittiin integraatiosta ja maanosan yhdentymisestä. Kylmän sodan päättyminen ja Berliinin muurin murentuminen palauttivat Euroopan tietoisuuteemme. Sitä ennen maailma oli itää ja länttä.
Muutos alkoi uskonnollisuuden paluuna. Sitten tulivat mielenosoitukset, kansanliikkeet ja vapaustahto. Niiden selkärankana oli ajatus Euroopan paluusta, jonka tuli levitä murattina kommunismin rauniolle. Euro puolestaan kietoi kansakunnat yhteiseen kukoistukseen.
Eurooppa vuonna 1989 ei ollut vain maanosa, vaan lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Nyt tulevaisuutta on edetty kaksi vuosikymmentä ja näköalattomuus pelottaa.
Kriisin keskellä sopii miettiä perusasioita. Mitä Eurooppa on? Monille se on maantiedettä ja maanosa. Toisille Eurooppa on geohistoriaa ja yhteistä politiikkaa ja taloutta. Minun Eurooppani on syvemmällä.
Tämä maanosa kasvaa historiastaan. Jatkuvuus ja murrokset vuorottelevat. Myytit ja todellisuus muokkaavat Euroopasta käytävää keskustelua.
Eurooppa menestyy, jos siihen liittyvä viesti on selkeä. Eurooppa ei voi olla vain politiikkaa vaan sillä pitää olla identiteetti. Siihen liittyy vahva tunnemaailma, joka säätelee poliittista tahtoa puolustaa ja toimia Euroopan hyväksi.
Nyt tahto on heikko ja Euroopan alasajoa povataan. Povaajat unohtavat, että maanosa on renessanssien, uudelleen syntymisen, kotiseutua. Renessanssit ovat syntyneet tyytymättömyydestä ja kykyyn ajatella asiat uusiksi, innovatiivisesti. Jos Eurooppaa puolustaa, mitä värejä tunnustamme? Eurooppa on kehys, jonka puitteissa meille ominainen usko, ajattelu ja arvot ovat kehittyneet.
Minulle tärkeää on punainen Euroopassa. Se on edistyksen ja järjen, romantiikan ja kauneuden väri. Kristinusko loi hyvän ja pahan ajatteluumme, uskon, toivon ja rakkauden. Valistus ja vallankumoukset kyseenalaistivat tämän perustan.
Syntyi dialektiikka ja dialogi, molemmat syvästi eurooppalaisen politiikan ominaisuuksia. Euroopan menneisyydestä löytyvät vahvat kuninkaat, keisarit ja yksinvaltiaat. Monarkian myyttinen voima on mahtava.
Viikon lopulla Itävallan keisarin perillisen Otto von Habsburgin hautajaiset yhdistivät Euroopan hetkeksi kaksoismonarkian hengessä. Euroopassa kehittyi myös nationalismi ja kansallistunne, joka on ollut maanosan väkevin aate.
Viimeiset kaksi vuosisataa kansallisvaltiot ovat luoneet suhdettaan eurooppalaisuuteen. Kun kansakunnat ovat rakentuneet vapaustahtoisuudesta, kumouksista ja sodista, on Euroopan integraatiota tarvittu rauhan, turvallisuuden ja vakauden lisäämiseksi.
Tänään vannotaan talouden nimeen. Euroopan pohjoinen ja etelä tuntuvat jälleen erkanevan toisistaan. Jako on vanhempaa perua kuin yhtenäisyyden idea. Erilaisten vyöhykkeiden Eurooppa on tosiasia, mutta onko se riittävä peruste eurooppalaisen yhteistyön murentamiseen?
Yhtenäinen maanosa ei ole ollut uhka, vaan mahdollisuus yhteisen rauhan ja vakauden lisäämiseen. Euroopalle ei ole vaihtoehtoja Aasiasta, Amerikasta tai Arabimaista. Politiikkojen on katsottava ympärilleen, tutkittava maailmaa ja luotava visio, joka kantaa kriisien yli. Olisi herätettävä rakkauden jumalatar Afrodite hommiin!