Liekö helpompi löytää Pohjois-Koreasta Kim Jong Iliä moittiva oppositiojohtaja kuin Suomen populaarikulttuuriympyröistä Tomi Putaansuuta huonoksi lähimmäiseksi luonnehtivaa väkeä.
Sama kaiku on askelten: Lordi-yhtyeen samanniminen johtohahmo on siviiliminältään mukava, leppoisa ja hauska mies, jonka kanssa on vaikea päästä huonoihin väleihin. Ja ne harvat jotka ovat saaneet Putaansuun kanssa napit vastakkain, löytävät syyn suuremmalla todennäköisyydellä peilistä kuin vastapuolesta.
Siinä missä Lordi on kauhuelokuvahahmojen kaltainen pahuuden ilmentymä ja sarjakuvamainen viihdemörkö, Putaansuu on päinvastainen tapaus, joka jättää ilkeydet suosiolla kumipukuiselle roolihahmolleen.
Vaikka Putaansuu on säilynyt rockteollisuudessa kuortaan kovettamatta, kyllä tämä mustiin pukeutuva miehenköriläs osaa puolensa pitää ja olla itsepäinen. Kuten kaikkia elämässään ladunaukaisijan rooliin valinneita, myös Putaansuuta on liki mahdotonta saada tekemään mitään vastoin tahtoaan.
Jämäkkyytensä Tomi Putaansuu on osoittanut Lordi-hahmon kehittelyssä ja eteenpäinviemisessä. Luottamus Lordin shokkirokkikonseptiin säilyi vankkumattomana, vaikka ensimmäisen 10 vuoden aikana asia ei herättänyt kenessäkään minkäänlaista kiinnostusta.
Vaikka jaksamista koeteltiin, uskoa ei, ja vaikeinakin aikoina Putaansuuta piti pinnalla toive Lordin paremmasta tulevaisuudesta. Levy-yhtiöiden portinvartijoiden ymmärtämättömyys ei ollut este, vaan hidaste, voisi Putaansuu sanoa, jos olisi käynyt siviilipalveluksen sijasta armeijan.
Tätä historiaa vasten on helppo ymmärtää, että Lordi ei ole maskiaan kantavalle miehelle vitsi tai pikainen piipahdus kummituspukuun: eittämättä kyse on miehen elämäntyöstä. Putaansuu on hautaan asti hirviömies.
Lordin menestys on tehnyt todeksi kovalla työllä rakennetun unelman. Ei ihme, että Putaansuu vaikuttaa onnelliselta mieheltä, joka saa vihdoinkin tehdä haluamaansa ja olla oman itsensä pomo.
Siinä missä monet kolmikymppiset hakevat yhä itseään, Putaansuu löysi elämälleen suunnan jo 3-vuotiaana. Piirtämistä rakastanut pikkukaveri loi väsymättömällä tarmolla komeita kuvia leiskuvasilmäisistä hirviöistä, otuksista ja kummajaisista.
Jokaisen itseään kunnioittavan pikkupojan tavoin hän leikki Masters-nukeilla, hirviöillä ja rakasti dinosauruksia. Toisin kuin useimmat, Putaansuu ei ole koskaan päästänyt niistä irti.
Ensimmäiset maskikokeilut äidin luomiväreillä joskus 7-vuotiaana aloittanut Putaansuu huomasi riemukseen, että kun kasvoihin piirtää, ne muuttuvat erinäköiseksi, vaikka vampyyriksi, ja kun ilmettä terästää pahvisilla torahampailla, sen parempi.
Kiinnostus visuaalisuuteen teki Putaansuusta paitsi Lordin, myös ammattimaisen tehostemaskeeraajan ja kameran takana viihtyvän lyhytelokuvien ja rockvideoiden tekijän. Jo ala-asteikäisenä Putaansuun rovaniemeläinen kaveriporukka menestyi lyhytelokuvillaan erilaissa kulttuurikilpailuissa, niin Suomessa kuin ulkomailla.
Osa lapsuudenkavereista vaikuttaa yhä Putaansuun elämässä: esimerkiksi Lordin videot ohjaava Pete Riski ja SonyBMG:n toimitusjohtajana Lordin uraa edistävä Kimmo Valtanen ovat pitäneet yhtä jo parikymmentä vuotta.
Lordina Putaansuu on idoli, mutta yksityishenkilönä äärimmäisen kova fanittaja. Lapsuuden sarjakuvien ja hirviöiden jälkeen alkoi armottoman kova Muppet Show -fanius, minkä jälkeen miestä veivät 1980-luvun heviyhtyeet kuten Kiss, Twisted Sister, Alice Cooper ja W.A.S.P. Vuonna 1995 Putaansuu perusti oululaisen kaverinsa kanssa Kiss-yhtyeen suomalaisen faniklubin.
Lordi-nimensä Pete Riskin äidiltä saanut Putaansuu on asunut pääkaupunkiseudulla pian vuosikymmenen, mutta pohjoinen on miehessä lähtemättömästi.
Hän on niitä töiden perässä muuttaneita, jotka tuntevat olevansa etelässä vain käymäseltään. Itä-Helsingissä asuva Putaansuu on henkisesti edelleen ennen kaikkea rovaniemeläinen ja lappilainen, jonka mielestä Euroviisukarsintojen voitossa hienointa oli Lordin pohjoisesta saama kannatus.
Paras paikka maailmassa? Kesämökki Kemijoen rannalla.