Vielä kymmenkunta vuotta sitten puhuttiin Oulun ihmeestä. Oulun vauhdikasta eteenpäinmenoa käytiin ihastelemassa eri puolilta Suomea.
Viime vuodet kaupunki on ollut rajun rakennemuutoksen kourissa. Paljon työpaikkoja on kadonnut. Vaikka samaan aikaan on saatu synnytetyksi uutta vanhan tilalle, menetykset heijastuvat mielikuvaan Oulusta.
Oulua ei nähdä samalla tavalla dynaamiseksi kuin taannoin. Osittain tähän vaikuttaa se, että nyt luodaan paljon pienimuotoisempaa kuin aikaisemmin.
Kaupunkien elinvoimaisuudesta ja imagosta on julkaistu useita tutkimuksia lyhyen ajan sisällä. Oulun osalta niitä yhdistää sama perusvire: suhteessa muihin vastaaviin kaupunkeihin Oulu on menettänyt asemiaan.
Jos aikaisemmin vahvuutena pidettiin innovatiivisuutta ja siihen liittyen työpaikkojen kehitystä, nyt voimavaraksi koetaan enää väestönlisäys ja korkea koulutustaso.
Viimeksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n Kuntarankingissa Oulun seutu putosi kuudennelta sijalta yhdenneksitoista edelliseen vastaavaan selvitykseen verrattuna. Oulua tuskin vähääkään lohduttaa se, että muilla pohjoisen kaupunkiseuduilla menee vielä huonommin. 25 seutukunnan listassa perää piti Kajaani, ja Rovaniemikin oli tippunut pari pykälää sijalle 19.
Täytyy muistaa, etteivät mielikuvaselvitykset kerro koko totuutta. Oulunkin kuva on moni-ilmeisempi. Tosin menetykset ovat niin suuria, että niiden jälkiä joudutaan paikkaamaan pitkään.
Kun useampia asioita luotaavat selvitykset osoittavat samansuuntaista kielteistä kehitystä, päättäjien on syytä pysähtyä pohtimaan, onko asialle tehtävissä jotain enemmän kuin nyt tehdään.
Pääkirjoitus