Kolumni

Raju pu­heen­ai­he puuttuu Oulun ke­sä­ta­pah­tu­ma­kir­jos­ta

Me Oulun seudulla asuvat pidämme kotikaupunkiamme usein turhan ankeana pienenä paikkana.

antti.ervasti@kaleva.fi

Me Oulun seudulla asuvat pidämme kotikaupunkiamme usein turhan ankeana pienenä paikkana. Ihmettelemme ja vähättelemme, mitä ne norjalaisetkin ja muut satunnaisesti eksyvät turistit oikein hakevat täältä.

Oulun meininki ja tunnelma eivät häpeä kuumana kesäpäivä isoihinkaan ulkomaalaisiin kaupunkeihin verrattuna. Asian tarkistamiseen on tänä kesänä tarjoutunut tilaisuus monesti. Eihän tämä mikään Pariisi ole, mutta aivan kelvollinen lomakaupunki, jos vertaa esimerkiksi Euroopan suosittujen rantalomakohteiden keskustoihin. Monin paikoin paljon parempi.

Kauppatori helteisenä päivänä on täynnä väkeä. Ihmiset kuljeksivat kojujen välissä ostoksilla, terassit ovat viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kauppahallissa on asiakkaita ja tunnelmaa, ja rannan katukeittiöiden antimia käytetään hyväksi.

Väki virtaa edestakaisin keskustan ja torinrannan väliä. Kun istuskelee jonkin aikaa Rotuaarilla terassilla, vahvistuu, että keskustassa tunnelma on yhtä tiivis. Kaikki näyttää niin vilkkaalta ja iloiselta, että äkkiseltään ei pohjoiseksi jurottajien kaupungiksi edes uskoisi.

Reipas tunnelma on tuskin kokonaan turistien ansiota. Oululaiset ja lähikuntien asukkaat ovat ottaneet tavakseen lomapäivien vieton omassa kaupungissaan. Mikäpä voikaan olla parempaa lomanviettoa, kuin pyöräillä esimerkiksi parinkymmenen kilometrin päästä ostamaan hallista maailman herkullisinta perämeren lohta. Sopivasti vaihtoehtoisia reittejä käyttämällä päivämatkaa kertyy 50-60 kilometriä. Huvi ja hyöty yhdistyvät parhaimmillaan.

Harmi vain, että tunnelma ja ilo ovat täysin säiden armoilla. Ihminen - turisti tai natiivi - on siitä kummallinen olento, että hän ei lähde liikkeelle, jos mittari jää alle 20 lämpöasteen. Jos ei sada, sitä kyllä tarkenisi hyvinkin käppäillä, vaikka ei tuskan kuuma olekaan.

Alkukesä meni tänä vuonna melko viileissä merkeissä. Loppupuoli kesää onkin ollut melkein tauotonta hellettä, eikä kenenkään pitäisi enää valittaa huonosta kesästä.

Oulun kesässä on nykyisin paljon tapahtumia. Ne ovat monipuolisia ja ajoitettu onnistuneesti tasaisesti pitkin kesää.

Viikonloppuna oli Elojazz, ja muiden muassa Qstock, Suven sävel sekä Rotuaari Piknik selvinneet taakastaan kunniallisesti.

Madonnan jättikonsertti Helsingissä saa haikailemaan tännekin megatähteä, mutta väestöpohja on mitä on. Raatista on tulossa areena noin 10 000 ihmistä vetäville tapahtumille. Sellainen on mahdollisuuksien rajoissa. Myös Kuusisaaren kehittäminen on menossa.

Valkosipuliyön korvaajaksi tullut Roviantti oli järjestäjien mukaan onnistunut tapahtuma, mutta satunnaiselle kävijälle se jäi turhan huomaamattomaksi. Varmasti ihan kiva, mutta valovuosien päässä siitä valtavasta puheenaiheesta, jollainen Valkosipuliyö aikoinaan oli.

Vaikka takavuosien viini-, viski- ja villi lohi -juhlat herättävät paljon surkuhupaisia muistoja, ne olivat kuitenkin tapahtumia, joista koko lääni kohisi kuukausikaupalla etukäteen.

Paljon mainostettu Oulun innovatiivisuus ja inspiroivuus ei näy nyt kesäkalenterissa. Seutu tarvitsisi vielä kohutapahtuman, joka herättäisi intohimoja ja huomiota koko maassa. Sellainen on tullut pian pidettävästä Ilmakitaransoiton MM-kilpailusta. Idea tuntui aivan kahelilta, mutta siitä tuli paras Oulua tunnetuksi tekevä tapahtuma maailmalla toistaiseksi. Jotakin vielä pöliämpää pitäisi nyt keksiä.