UPM:n ankara saneerausohjelma ravistelee koko Suomea. Metsäteollisuus on globaalia liiketoimintaa, jonka pysymistä kotimaassaan eivät takaa pelkät metsävarat.
UPM:n Voikkaan-tehtaan pääluottamusmiehen Kari Haaraojan sortumisen partaalla ollut ääni radiossa kertoi ehkä parhaiten siitä pettymyksestä ja raivosta, jonka metsäjätin keskiviikkona julkistama säästöohjelma synnytti. Koko tehtaan lopetus paljasti viimeistään, että ala on ennennäkemättömässä muutoksessa.
Ilmoitus lähes 3 000:n työpaikan vähennyksestä yhdestä yrityksestä on Suomen taloushistorian uusi, kyseenalainen ennätys. Luku on pöyristyttävä, vaikka vähennys tapahtuu kolmen vuoden kuluessa ja osaksi eläkejärjestelyjä käyttäen.
Korkeintaan satoja ihmisiä koskeneet viime aikojen saneeraukset eivät tähän mennessä ole pakottaneet Matti Vanhasen hallitusta miettimään erityistoimia. Nyt tuon rajan yli mentiin. "Dramaattinen" ja "järkyttävä" olivat sanoja, joita pääministeriltä ja valtionvarainministeriltä ei usein kuulla. Aika näyttää, pystyykö hallitus tekemään lopulta muuta kuin päivittelemään tapahtunutta. Ainakaan se ei voi muuttaa UPM Kymmenen päätöksiä.
Kuusankosken jälkeen säästöohjelma osuu kipeimmin Valkeakoskelle. Pohjoisessa voidaan huokaista helpotuksesta ainakin siinä mielessä, että työt Kajaanin kolmella paperikoneella jatkuvat. Silti Kajaanissakin väki vähenee kolmessa vuodessa näillä näkymin 220:lla. Ilmeisesti koko määrää ei saada vähennettyä eläkejärjestelyin ja määräaikaisia työsuhteita lopettamalla, vaan myös irtisanomisia tulee. Kainuuseenkin jää vielä kytemään epävarmuus tulevasta, sen verran rajua on riento maailman globaaleilla markkinoilla.
UPM:n tiukennettu säästöohjelma ei tullut yllätyksenä. Toimitusjohtaja Jussi Pesonen luonnosteli vaihtoehtoja jo tammi-helmikuun vaihteessa, kun yritys julkisti viime vuoden tilinpäätöksensä. Tulos oli voitollinen, mutta vuoden 2005 viimeinen neljännes oli jo pudonnut lähes 100 miljoonaa euroa tappiolle. Se saattoi säpsäyttää yrityksen johdon kiristämään äärimmilleen jo 2003 alkanutta kustannusjahtia.Voi myös kysyä, mikä vaikutus ratkaisuun oli paperiteollisuuden viime vuoden työtaisteluilla.
Keskiviikkona Pesonen perusteli laajaa säästöohjelmaa paperin liikakapasiteetilla. Hän sanoi, ettei mikään yhtiö voi perustaa toimintaansa menneisyyden menestykseen. Kasvua odotetaan tälläkin alalla ennen kaikkea Aasiasta. Epäuskosta Euroopan imua kohtaan kertoo sekin, että yritys lykkäsi päätöstä uudesta Keski-Euroopan paperikoneesta.
UPM:n kohdalla pätee se sama karu laki, joka on lyönyt läpi yrityselämässä maailmanlaajuisesti: tuloksen voitollisuus ei enää takaa sitä, että työntekijät saisivat nukkua yönsä rauhassa. Päivän synkkien tietojen keskellä myönteistä oli, että UPM ei sentään kokonaan ole menettänyt uskoaan metsäteollisuuden tulevaisuuteen Suomessa.
Osoituksena tästä yritys ilmoitti tehostavansa Kymin sellutehtaan tuotantoa yli 300 miljoonan euron investoinnilla.
UPM:n kurssi lähti säästöohjelman julkistusten jälkeen kovaan nousuun. Niin pörssi reagoi tätä nykyä saneeraus- ja irtisanomisilmoituksiin. Säpsäyttävää sen sijaan oli, että myös muut metsäjätit ponnahtivat nousuun pörssissä. Odotetaanko niiden lähtevän UPM:n auraamalle uralle? Juuri nyt näyttää siltä, että metsäteollisuudella on Suomessa edessään supistusten tie.