Vaikka Oulussa on kiva työskennellä, ei Tartossa asuva lehtori Heli Laanekask halua muuttaa tänne. "Kaikki minulle rakkaimmat asiat ovat Virossa. Olen virolainen."
"Vietän merimiehen elämää Oulussa ja rantaudun kotiin Viroon kesäisin, jouluisin ja pääsiäisinä", herkistelee Oulun yliopistossa viron kielen lehtorina vuodesta 1992 lähtien toiminut Laanekask. Mies opettaa Tarton yliopistossa. Tyttären tilanne on päinvastainen kuin äidin. Tytär asuu Tartossa suomalaisen miehen kanssa.
Vaikka ensimmäisenä työpäivänä Laanekaskilta lipsahti huomenen sijasta "aamunta", kaikki on mennyt hyvin. Hänen tietänsä on tasoittanut, että Oulun yliopistossa on jo vuodesta 1967 ollut virolainen lehtori. "Ehkä ajatellaan, että työpaikkani ei ole keneltäkään suomalaiselta pois."
Suomalaiset katsovat yhä monia virolaisia ylävinkkelistä ja ennakkoasenteet ovat vahvat. Nuorilta naisilta saatetaan odottaa aivan muita avuja kuin arkitöihin liittyviä.
Ulkomaalaisen täytyy olla kaksi kertaa parempi kuin suomalaisen, jotta hänet hyväksytään ammatillisesti.
"Suomalaiset tuntevat määrättyä epäluuloa ulkomaalaisia kohtaan", taiteilee Laanekask. Erityisen hankalaa voi olla Oulussa esimerkiksi arabeilla, joiden ulkonäkö poikkeaa suomalaisista.
Laanekask ei usko, että Virosta tulee kovin paljon ihmisiä Suomeen kunhan rajat aukeavat lopullisesti. "Tuskin tulee paljon muita kuin jo on tullut. Jo nyt on helppo saada työlupa."
Kysymykseen voivat tulla esimerkiksi autonkuljettajat tai sairaanhoitajat. Laanekask ei myöskään usko suureen aivovientiin Virosta.
Lehtori on vakuuttunut, että Suomen ja Viron elintasokuilu kapenee lähes umpeen 10-15 vuodessa.