Pääkirjoitus

Ra­ja­var­ti­joi­ta po­lii­sin avuksi

Omissa käsissä pidettävän rajavalvonnan valtuuksia voi lisätäkin. Poliisi pystyy keskittymään muiden rikosten selvittelyyn, jos rajavartijat ottavat kiinni esimerkiksi rajan ylittävät rattijuopot.

Esimerkiksi Kuhmon pitkien etäisyyksien takia rajavartijoiden poliisivaltuuksien lisääminen on perusteltua.
Esimerkiksi Kuhmon pitkien etäisyyksien takia rajavartijoiden poliisivaltuuksien lisääminen on perusteltua.

Omissa käsissä pidettävän rajavalvonnan valtuuksia voi lisätäkin. Poliisi pystyy keskittymään muiden rikosten selvittelyyn, jos rajavartijat ottavat kiinni esimerkiksi rajan ylittävät rattijuopot. Voimavarojen puutteesta kärsivä poliisi saisi arvokasta apua, jos muille viranomaisille annettaisiin sellaisia poliisin valtuuksia, joista ne suoriutuvat kunnialla. Esimerkiksi itärajan takaa tulevat rattijuopot on varmasti viisainta ottaa kiinni heti rajavalvonnassa, kuten sisäministeri Kari Rajamäki ehdotti äsken Kalevan haastattelussa. Rajavartijat voisivat viedä tapauksen tutkinnan loppuun saakka. Silloin alueen monesti ainoalle poliisipartiolle jäisi aikaa keskittyä järjestyksenpitoon tai rikostutkintaan toisaalla.

Poliisitoimen auttamisessa on muutenkin syytä hyödyntää rajamiesten osaamista ja aluetuntemusta. Kummatkin ovat sisäministeriön alaisia virkamiehiä, joten yhteistyön edellytysten pitäisi olla kunnossa. Rajamäki muistuttaakin, että yhteispartioista on myönteisiä kokemuksia muutamista itärajan kunnista.

Yhteistyö olisi paljon vaikeampaa, jos EU:ssa kuullut ehdotukset unionin ulkorajojen yhteisvalvonnasta toteutuisivat. Niitä ovat esittäneet varsinkin saksalaiset. Suomi on suhtautunut niihin ajatuksiin johdonmukaisen torjuvasti. Se on ainoa oikea kanta. On mahdoton ajatus, että jollakin suomalaisella raja-asemalla vartioisivat muualta tulleet virkamiehet. Jokainen jäsenvaltio hoitaa valvontaa kansallisten järjestelmiensä mukaisesti. Valvonta kävisi epäluotettavammaksi, jos siitä vastaisivat aluetta ja käytettäviä menetelmiä kehnosti tuntevat vartijat.

Poliisin työtä voitaisiin helpottaa muutenkin kuin lisäämällä rajavartijoiden osuutta. Esimerkiksi poliisin nykyään järjestämät löytötavaran tai hirvenlihan huutokaupat voitaisiin jättää toisiin käsiin. Muualta löytyy jopa vankempaa alan osaamista. Säännöt on vain tehtävä selkeiksi ja varmistettava etukäteen, että ne osataan.

Juopuneiden kuljetuksen ja putkavartioinnin siirtoa pois poliisilta on pohdittu usein aiemminkin. Joissakin paikoissa putkat ovat jo kameroiden välityksellä etävalvonnassa. Säilöön otettujen turvallisuuden kannalta olisi parempi, että puuhasta vastaisi vaikkapa pelastuslaitos, kuten sisäministeri kaavailee. Putkavalvonta ei todellakaan vaadi poliisin koulutusta.

Erityisesti rikosten torjunta on asia, jota ei pidä koskaan sälyttää pelkästään poliisin harteille. Sosiaalitoimen, koulujen ja kaikkien lakia kunnioittavien kansalaisten on kannettava siitä huolta.

Alenevat rikosten selvitysprosentit ovat sietämätöntä kehitystä. Erityisesti talousrikoksissa hyvin tehty työ maksaa itse itsensä takaisin. Siksi poliisin resursseja talousrikosten selvittelyssä pitää lisätä. Siihen on mahdollisuuksia, kun hallitusneuvotteluissa sovittiin poliisille lisäbudjettirahoitusta kymmenen miljoonaa euroa. Mikäli ammattitaitoisten tutkijoiden saanti on palkasta kiinni, myös siltä osin pitää tehdä tarkistuksia. Lisääntyvä talousrikollisuus mädättää terveen yhteiskunnan perusteita.

Rajamäen mielestä huomattava osa joukkorikollisuudesta olisi hoidettavissa pois nykyistä paremmalla sosiaalipolitiikalla. Se ei ole varmaa. Joukkorikollisuutta lisää nykyisin kaikista näkyvimmin huumeiden leviäminen. Ala on monin tavoin vaarallista. Tuoreet tutkimukset todistavat, että myös niin sanotut miedot huumeet aiheuttavat psykooseja ja laukaisevat monia muitakin psyykkisiä sairauksia, esimerkiksi skitsofreniaa. Erityisesti huumeiden torjunnassa tarvitaan rajavalvonnan, tullin ja poliisin yhteistyötä selvitysprosenttien kaunistamiseksi.