Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalilla palkittu vanhempi rajavartija Tapio Ojala Kuusamosta sanoo työskentelevänsä toiveammatissa.
"Liikkuminen on verissä ja tykkään olla luonnossa. Onni on näihin hommiin ollut päästä", Ojala, 46, kertoo.
Kipinän rajavartijan työhön hän sai jo varusmiesaikanaan.
Ojalan työpaikka Kainuun rajavartiostossa on tällä hetkellä Kuusamon rajavartioalueen Kortesalmen rajavartioasema, missä hän toimii koiramiehenä.
Kumppani on kuusivuotias saksanpaimenkoirauros Pyry, jonka Ojala on kouluttanut pennusta pitäen. Parivaljakko on ollut valvontatehtävissä yhdessä kuuden vuoden ajan.
"Kesä ja syksy on kiireisintä aikaa. Silloin rajalla partioidaan tiiviisti, koska marjastajia on paljon liikkeellä." Ojala kertoo.
Vuodesta 1987 lähtien vakinaisesti virassaan ollut Ojala pitää itärajaa Kuusamon kohdalla rauhallisena.
Keskeinen syy tilanteeseen on hänen mielestään Venäjän leveät rajavyöhykkeet, jotka pitävät laittomasti Suomen puolelle mielivät tehokkaasti loitolla.
Vuosien varrella rajavartioinnin luonne on Ojalan mielestä muuttunut eniten valvonnan teknistymisen kautta
"Vaikka väkeä on työtehtävissä aiempaa vähemmän, valvontateho ei ole laskenut kehittyneimpien laitteistojen ansiosta."
Tänä päivänä rajavartijat eivät esimerkiksi enää yövy partiomajoilla, vaan ne ovat lähinnä taukotupina.
Kesäaikaan partiossa kävellään usein päälle kymmenen kilometrin taipaleita päivittäin. Ojalalle se ei tuota pulmia, koska hän vaalii kuntoaan säännöllisesti vapaa-aikoina.
"Juoksua, hiihtoa, lentopalloa sekä kalalla ja metsästämässä kulkemista", entinen aktiivihiihtäjä listaa lajejaan.
Saamastaan kunniamerkistä Ojala on ylpeä.
"Kyllähän sitä kovasti arvostaa, että työtä näin huomioidaan."
Hänestä kunniamerkkien arvostus ylipäätäänkin on pysynyt korkeana rajavartioston henkilöstön piirissä vuodesta toiseen.
Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ylennykset ja kunniamerkit löytyvät Kaleva.plussan hakukoneesta.