Haaparanta "Olemme aika innoissamme tästä tilanteesta", Hannu Alatalo hehkuttaa Victoriantorin aitan yläkerrassa. Kulttuurityöläiset ovat tehneet aittaan pesän, ajatushautomon, keskelle vielä toistaiseksi kaupan hallitsemaa valtakuntaa.
Aitan ikkunoiden edessä Tornion puolella nousee valtavana seinänä massiivinen kauppakeskus, ja hieman kauempana siintää Ikean sininen taikalaatikko, joka siivitti Tornion ja Haaparannan uuden ydinkeskustan rakentamisen vauhtiin.
Kruununprinsessa Victorian syyskuussa vihkimä tori kulkee Suomen ja Ruotsin näkymätöntä rajalinjaa pitkin. Suomen sivu on jo rakennettu koko lailla täyteen, mutta Ruotsin puoli ammottaa aittaa lukuunottamatta tyhjyyttään.
Aittoja on määrä rakentaa kaikkiaan kuusi, kolme rajan molemmin puolin. Oululainen Rajalla-Marina Oy pystyttää noin sadan neliön pytinkejä sitä mukaa, kun vuokralaisia ilmaantuu. Kauppakeskuksen kumppaniksi Haaparannalle suunniteltu multiareena on vielä vuosien päässä.
"Tämä on nyt toistaiseksi se Ruotsin puolen kauppakeskus. Piti tulla Suomesta se tekemään ja pistää myymälä pystyyn ennen kuin sai myös kulttuurin tänne", Alatalo nauraa.
Rajanylistä Mustaparta-projektia yhdessä haaparantalaisen Pia Suonvieren kanssa vetävä torniolainen Alatalo kaivoi myymälän perustamisella naftaliinista vanhan yrittäjäminänsä. Sortimentin ytimessä on tornionlaaksolainen käsityö, design ja jatkossa myös meänkielinen kirjallisuus. Uunituoreen meänkielen sanakirjan ykkösosa sieltä jo löytyy.
Aitan alakerrassa myydään väylänvartisen kulttuuriin tuotteita ja yläkerran aivoriihessä niitä kehitellään lisää. Mustaparran toimiston lisäksi siellä majailee Tornionlaakson projekti ja haaparantalaisen toimittajan Kenneth Mikon yhden miehen yritys Barents Kultur.
"Täällä on hankauspintaa. Paikka on hedelmällinen uusille ajatuksille", Alatalo pohtii. Toiveena on, että laajemmatkin joukot lähtisivät mukaan ideointityöhön.
Torin tienoo on hyvä markkinointi- ja markkinapaikka niin kaupalle kuin kulttuurillekin. Alatalon mielestä Tornion ja Haaparannan kulttuuri- ja matkailutoimistojen kannattaisi varata yksi aitta ja muuttaa näin saman katon alle.
"Toivottavasti asia otetaan pohdintaan, mutta muutosvastustus on aina kovaa."
Alatalolla on kova usko siihen, että paikallisesta maaperästä riittää ammennettavaa kulttuurimatkailuun. Sen kätköissä piilevät aarteet on vain osattava poimia esiin, ja jalostettava vetäviksi tuotteiksi. Kaupan pyhätöissä hallitsevat ketjut, omaleimaisuus on rakennettava itse.