Itsenäisyyspäivänä vietetään Kajaanin Rajasotilaskodissa Kasarminkadulla viimeisiä pikkujouluja. Rajasotilaskoti lopettaa kesällä, kun varusmieskoulutus lakkaa Kainuun rajavartiostossa ja viimeinen sissierä kotiutuu ensi heinäkuussa.
Rajasotilaskotisisaret lahjoittavat pikkujoulussa varusmiehille joulupaketit. Rajasotilaskotisisarten Kajaanin osaston puheenjohtaja Riitta Auer on haikea. "Suru tulee puseroon", hän ennustaa.
"Kun varusmiehet lähtevät ja sotilaskoti lakkaa, en tiedä miten yhdistystoiminta jatkuu."
Rajasotilaskoti toimii vanhassa päävartiossa, jossa ovat olleet myös suutarin ja räätälin verstaat sekä mankeli. Sisälle mahtuu noin 80 asiakasta. Rajalla saapumiserässä on 130-140 miestä. Joskus on jonoa pihalle asti, joskus hiljaista, sillä rajan varusmiehet majailevat enimmän aikaa metsissä.
Sisaretkin sissileirillä
Kun varusmiesaika lyheni kuuteen kuukauteen, aika olla sotilaskodissa väheni. Ennen oli enemmän toimintaa. Rajasotilaskodissa on joskus diskoiltukin, Sotkamon emäntäkoulusta haettiin tyttölasti bilettämään sissien kanssa.
Vihreät sisaret vievät kahvit, munkit, karkit, limsat ja tupakat sisseille metsäänkin.
"Metsässä sotilaskoti on todella tärkeä. Se piristää kummasti, kun sotkun auto tulee. Se on leirin kohokohta", varusmies Matti Loukusa kertoo.
Kajaanin Rajasotilaskodin munkit paistetaan upporasvassa niin kuin kotimunkit, ei suurkeittiöden tapaan höyryuunissa. Rajasotilaskodin hoitaja Helena Haatainen tekee munkkitaikinan yleiskoneella ja pistää taikinalevyn riivaajaan eli pullanpyörityskoneeseen, joka muotoilee 30 tasan samankokoista palloa. Niistä jalostuvat munkkirinkilät, possut ja hillomunkit.
"Munkin reiät tehdään käsin, ja possumunkin sarvet", Haatainen sanoo. Hillomunkkeja varten on hillokone, käsin veivattava vempain joka pistää munkkiin reiän ja purskauttaa hillosilmän sisuksiin.
Helena Haatainen on Rajasotilaskodin ainoa työntekijä. Rajasotilaskodin tukena on joukko vihreitä sisaria, jotka pitävät sotilaskotia auki iltaisin. Sisaret keräävät rahaa myyjäisillä ja arvoilla ja tarjoavat varusmiehille ilmaiskahvit muutaman kerran vuodessa.
Perinnetalon kohtalo auki
Vihreillä sisarilla on Kajaanissa perinteitä. Ensimmäinen sotilaskoti perustettiin vuonna 1918 Kauppakadulle nykyisen Sokoksen paikalle. Sisaret rakennuttivat nykyiselle kasarmialueelle sotilaskodin vuonna 1926 velkarahalla. Puinen, Annikki Paasikiven piirtämä talo on nyt päällystökerhona.
Sen, viereisen rajan perinnetalon ja koko vehreän rajavartiostoalueen tulevaisuus huolettaa sisaria. Alueelle jää vain Kainuun rajavartioston esikunta.
"Toivotaan, ettei Senaattikiinteistöt pura vanhoja rakennuksia ja myy maata gryndereille", Riitta Auer huokaa.
Ennen kuului asiaan, että Kajaani-yhtiön naiset liittyivät rajasisariin. Sanottiin, ettei mies yhtiössä etene urallaan, ellei rouva toimi Rajasotilaskotisisarissa.
Harrastus on elämäntapa
Riitta Auer värvättiin yhdistykseen 37 vuotta sitten rajan pyykkituvassa. Aviopuoliso oli töissä rajassa ja vaimolle lankesi rajasisaruus itsestään selvästi.
Tuula Heikkinen on ollut rajasisarissa 32 vuotta. "Haluan jatkaa vapaaehtoistyötä ja voisin liittyä prikaatin Sotilaskotiyhdistykseen", hän suunnittelee.
"Rajasotilaskotityö on elämäntapa, tähän täytyy melkein syntyä", Riitta Riitta Auer tunnustaa.
Hän on esimerkiksi majoittunut kolmeksi-neljäksi päiväksi metsään sissien kanssa, keittänyt heille kahvia ja paistanut munkkeja tulilla vesisateessa.
Innostusta vaatii myös aloittaa munkkirasvan kuumennus aamukolmelta, paistaa 1 600 munkkia pihalla ja haista kahdeksalta töihin mennessä munkkirasvalle.