Kirjoittaja on Lapin läänin maaherra.
Rajavartiolaitoksen vartio-lentue vietti viime viikolla 25-vuotisjuhlaansa Rovaniemellä. Rajavartioston lentotoimintaa organisoitiin 25 vuotta sitten uusiksi, ja pohjoinen sai oman lentueensa. Rajavartiostolla on ollut lentotoimintaa Lapissa jo 1930-luvulta lähtien. Rajamiehet saivat ensimmäiset helikopterinsa 60-luvulla.
Rovaniemen juhlassa nähtiin pelastusnäytös, jossa pintapelastaja laskeutui helikopterista maahan ja nouti paareilla potilaan koneeseen. Se oli sykähdyttävä näky.
Muuan Yläperän poromies sanoi kerran, että hänelle tulee turvallinen olo ja tippa silmään, kun hän näkee rajan kopterin."Silloin mie tiiän, ettei täälä kairassakhan tarvi jäähä yksin, jos sattuu jotaki pahempaa."
Lapin rajavartioston tilastojen mukaan helikopteria on tarvittu ja tarvitaan hädän tullen kymmeniä kertoja vuodessa. Rajan kopterit ovat osallistuneet lukuisiin sairaankuljetuksiin ja henkilöetsintöihin. Ne ovat tuoneet avun kairaan ja pelastaneet satojen ihmisten hengen vuosikymmenten aikana.
Helikopteri laskeutuu aina maahan, jos se on mahdollista. Jos maahan ei pääse, laskeudutaan vaijerin varassa alas. Viime syksynä Lapin länsirajalla sattui tapaus, jossa metsästäjä vammautui hankalassa vaaramaastossa, jonne ei pystytty laskeutumaan. Metsästäjää pelastamaan laskettiin vinssillä lääkäri ja sairaanhoitaja. Kun loukkaantunut oli saatu kuljetuskuntoon, paareilla oleva potilas, lääkäri ja sairaanhoitaja nostettiin kopteriin, jonka jälkeen matka jatkui sairaalaan.
Sotien jälkeen 1950-luvulla 7-vuotias poika sairastui vakavasti erämaakylässä, tiettömien taipaleiden takana. Avunpyyntö saatiin vietyä sadan kilometrin päässä asuvalle terveyssisarelle, joka tuli paikalle niin nopeasti kuin pääsi. Terveyssisar näki, että poika pitäisi saada nopeasti sairaalaan, muutoin hän menehtyisi. Terveyssisar palasi kirkolle, jossa oli lähin lennätinasema. Hän pyysi rajavartioston lentokonetta kuljettamaan lapsen sairaalan. Raja oli juuri saanut Beaver-merkkisiä kanadalaisia lentokoneita, mutta lähin kone oli Vaasassa. Kone kuitenkin pääsi hakemaan pojan ajoissa, ja hän pääsi hoitoon. Pojasta kasvoi poromies. Myöhemmin hänellä oli tapana sanoa että hän kiittää elämästään Beaverin lentäjää.
Rajavartiolaitoksen päätehtävä on rajojen vartiointi. Siihen kopterit ovat tuoneet kustannustehokkuutta. Kalliisti ylläpidettävistä erämaavartioasemista on voitu luopua. Pitkien maarajojen vartiointi voidaan hoitaa nyt yhtä tehokkaasti paljon pienemmällä väellä kuin ennen.
Rovaniemen juhlassa päästiin tutustumaan myös öljyntorjuntakalustolla varustettuun valvontalentokoneeseen. Se on ympäristöministeriön ja rajavartiolaitoksen yhteishanke. Yhteistyöllä on maahamme luotu ympäristökatastrofivalmiudet, joiden kustantamiseen yksittäisen valtion viranomaisen rahkeet tuskin olisivat riittäneet.
Pohjoisessa lentävät myös raha-automaattiyhdistyksen ja kuntien rahoittamat yksityiset pelastushelikopterit, Sepe Oulussa ja Aslak Sodankylässä. Yksityiset pelastushelikopterit ja rajavartioston lentotoiminta täydentävät erinomaisesti toisiaan. Yksityisten koptereiden toiminta on ollut pitkälti avustusten ja kansalaiskeräysten varassa. Toimintaa on siksi vaivannut lyhytjänteisyys. Jatkorahoituksesta on pitänyt lähes vuosittain neuvotella. Kysyä sopiikin, eikö valtion tulisi vastata pelastushelikopteritoiminnasta ja huolehtia sen rahoituksesta valtion varoin.
Monet valtionjohdon vieraat ovat saaneet myös rajan kopterikyytiä. Sellaisella kyydillä kuljetettiin EU:n ulkoasiainkomissaari Hans van der Brookia Rovaniemeltä Kelloselkään Lapin Itärajalle1990-luvun lopulla. Lappilaiset halusivat avata Kelloselästä uuden kansainvälisen rajanylityspaikan Venäjälle.
Murmanskin hallinto tahtoi samaa, mutta uuden raja-aseman rakentamiseen ei venäläisillä tuntunut olevan rahaa. Lapissa ja Murmanskissa toivottiin, että raja-asema voitaisiin rakentaa unionin raja-ohjelmien varoilla.
Jäsenmaana Suomi oli unionille vielä uusi ja outo. Päästyään istumaan kopteriin komissaari kysyikin ensimmäiseksi: "Voiko yläilmoista nähdä karhuja?" Kun kerroimme karhukannan kasvavan kaiken aikaa Lapissa, vieraat alkoivat innokkaasti katsella alhaalla näkyviä metsiä ja jänkiä. Karhuja ei näkynyt, poroja sitäkin enemmän.
Sillä kerralla itärajan ylittämiseen ei tarvittu passia eikä viisumia, sillä Murmanskin maaherra ja paikallinen rajavartioston päällikkö olivat komissaaria vastaanottamassa. Suomen puolella rajamiehet olivat tehneet rakotulet ja tarjosivat korkealle vieraalle kahvia ja kampanisuja. Venäjän puolella komissaaria odotti yllätys, valtavan suuri sotilasteltta. Sen sisälle oli katettu venäläinen juhlapöytä, josta ei puuttunut mitään.
Parin tunnin kuluttua kopteri kuljetti hyväntuulisen komissaarin Rovaniemelle, josta hän jatkoi Helsingin kautta Brysseliin. Viiden vuoden kuluttua Venäjän ja Suomen pääministerit avasivat hienoin seremonioin kansanvälisen rajanylityspaikan Kelloselässä.
Pohjoisen vaikeissa oloissa helikopterit ja lentokoneet ovat välttämättömiä rajamiesten arkityössä, rajojen vartioinnissa. Toiminta-alue kattaa Kainuun vaaramaisemat, Lapin tunturit ja jängät samoin kuin Perämeren ulapan. Työnsä rajamiehet hoitavat korkealla ammattitaidolla ja antaumuksella. Me pohjoisen ihmiset voimme olla heistä aidosti ylpeitä.
Lapin kaltaisessa matkailumaakunnassa turvaverkkojen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Rajavartiolaitos on pohjoisen turvaverkkojen tärkeä lenkki.