Sunnuntaina Ruotsi muuttui hyvin vakaasta maasta maaksi, jonka hallituspolitiikasta tulee hyvin vaikeaa.
Maanantaina Suomen hallituksen asema muuttui kovin huteraksi vihreiden lähtöilmoituksen jälkeen. Huomenna torstaina Britannia saattaa olla hajonnut Skotlannin itsenäisyysäänestyksen tuloksena.
Ja tästä se jatkuu. Marraskuussa Katalonia äänestää itsenäisyydestä. Kyselyissä enemmistö tukee irtautumista Espanjasta, mikä tapahtuisi vastoin Espanjan suostumusta.
Kaksi vakaata länsimaata on hajaannuksessa. Sitten mennään eteenpäin. 2017 Britannia (se mitä siitä on jäljellä silloin) äänestää, pysyykö maa EU:ssa. Vuoden 2017 Ranskan presidentinvaalien nyt vahvalta näyttävä ehdokas ja mahdollinen voittaja on äärioikeiston Marine Le Pen, joka muovaisi Ranskan Eurooppa-politiikan uusiksi.
Historia ei todellakaan ole päättynyt.
Venäjä valtasi Krimin ja seuraavat uutiset Ukrainasta voivat olla mitä tahansa. Ukrainan eteläosiin on arkistojen kätköistä kaivettu esiin ”Novorossija”, kauan sitten merkityksensä menettänyt mutta nyky-Venäjälle sopiva alue. Sen ottaminen kontrolliin toisi Venäjän haltuun koko Mustanmeren pohjoisrannan Moldovaan asti.
Tällä menolla Euroopan kartat pitää uusia vuosittain ja niihin pitää lisätä jokin symboli alueille, joista ei enää edes tiedä, mihin maahan ne kuuluvat.
Muuallakin tapahtuu. Irakin sisällä Kurdistan käyttäytyy kuin valtio, vaikka ei ole sellainen. Sen viereen on ilmestynyt sysimusta terroristivetoinen kalifaatti, joka on jo eliminoinut Irakin ja Syyrian rajan. Tuolla suunnalla valtiot ovat tosiasiassa kadonneet ja tilalla on toisiaan vasten taistelevien vaihtelevien liittoutumien sekasotku.
Maantiede on murroksessa eivätkä rajat ole pysyviä. Samaan aikaan on läsnä vakiintuneiden valtioiden rauhallinen pirstoutuminen, uusimperialistinen rajauhittelu ja romahtaneen alueen synkkä sekasorto.
Kaikkialla on kyse politiikasta, hyvästä tai huonosta sellaisesta. Pienistä ja lyhytnäköisistä päätöksistä, joiden seuraukset paisuvat ja paisuvat. Irakissa kalifaatin nousun taustalla on sunnien määrätietoinen syrjintä. Valtiota olisi voinut rakentaa toisinkin.
Ukrainan suunnalta myöhempi historiankirjoitus varmasti löytää monta pientä askelta, jotka olisi voinut ottaa myös eri suuntaan. Skottien kansanäänestys ratkeaa aivan muilla perusteilla kuin sillä, että se saattaa saada aikaan ties minkälaisen ketjureaktion kautta Euroopan.
Vielä hetki sitten päivän sana oli globalisaatio, maapalloistuminen, kaiken rajattomuus. Nyt rajat ovat tulleet takaisin. Niitä muutetaan, niitä perustetaan ja puretaan, niiden ylle rakennellaan kauppapakotteita. Rajoja loukataan ja niitä vartioidaan. Venäläiset lentokoneet koukkivat Suomen ilmatilassa, norjalaiset pysäyttävät autoja rajalla terroriuhan takia. Jossain väijyy Ebola-virus, ja kokonaisia valtioita käytännössä eristetään.
Kaikki nämä ilmiöt tuntuvat olevan vain kiihtymään päin, ja niiden tuloksena kansainvälisten suhteiden verkosto mutkistuu koko ajan.
Onnea siis skoteille huomenna, jos he tosiaan itsenäisyyttä tahtovat. Mutta mitä enemmän rajojen merkitys kasvaa, sitä vaikeammaksi kaikki menee.
Ainoa kestävä suunta on pyrkiä siihen, mikä Pohjoismaissa on jo aikaa sitten saavutettu: rajat ovat olemassa mutta niitä ei juuri edes huomaa. Tornion ja Haaparannan väliin rajan päälle nouseva uusi hotelli-kauppakeskus todistaa, että pohjoisessa pystytään vielä elämään utopiaa todeksi.
Jos hyvin käy, valtioiden rajojen merkityksen hiipuessa tilalle nousee alueellinen identiteetti, alueiden Eurooppa. Ihmiset samaistuvat enemmän maakuntiinsa tai kaupunkeihinsa kuin valtioihin. Se on eräänlainen hyvien aikojen ihannekuva.
Nyt tosielämä näyttää vievän toiseen suuntaan. Paljon puhutaan nationalismin noususta Venäjällä ja sen tuomista monista vaaroista. Ei se muuallakaan sen terveellisempi ilmiö ole, eikä siihen liittyviä ilmiöitä ole välttämättä ollenkaan helppo havaita.
Kolumni