Viron ja Venäjän välisen rajasopimuksen sisältö on ollut valmis jo kuusi vuotta, mutta poliittisten erimielisyyksien vuoksi allekirjoittaminen on viivästynyt. Rajasopimuksen etenemistä on jarruttanut etenkin Venäjän pyrkimys kytkeä sopimukseen kysymys Baltian maiden venäläisvähemmistöjen asemasta.
Itäisen Euroopan historian dosentti Kari Alenius Oulun yliopistosta pitää tätä Venäjän puolelta taktisena neuvotteluvaatimuksena.
"Venäjä on vuodesta 1991 lähtien syyttänyt Baltian maita, erityisesti Viroa ja Latviaa siitä, että nämä sortavat venäläisvähemmistöä. Venäläisvähemmistö on pääosin siirtynyt alueelle toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton tietoisen kolonisaatiopolitiikan seurauksena", Alenius sanoo.
Euroopan Unioni on tutkinut syytöstä ja tullut siihen tulokseen, ettei sortoa ole.
"Siitä huolimatta Venäjä on hyökännyt Viroa ja Latviaa vastaan poliittisesti vetoamalla venäjänkielisen väestön huonoon kohteluun."
Näihin päiviin saakka Venäjä on halunnut rajasopimukseen liitettäväksi lausuman, jossa Viro ja Latvia suostuvat parantamaan vähemmistön asemaa.
"Venäjä on voinut kuitenkin luopua helposti tästä vaatimuksesta ja Viro on puolestaan joutunut tinkimään vuoden 1920 rajasopimuksen ottamisesta neuvottelujen selkeäksi lähtökohdaksi", Alenius muistuttaa. Käytännössä uusi rajasopimus on solmittu Venäjän tammikuussa 1945 yksipuolisella päätöksellä tekemän rajan mukaisesti.
Ei lisäkohtaa
miehityksestä
Sopimus vaatii vielä parlamenttien ratifioinnin, mikä saattaa venyä pitkäksi prosessiksi. Viron perustuslain mukaan raja on edelleen Tarton rauhansopimuksen mukainen.
"Venäjällä selkeä tavoite rajasopimuksessa on, että unohdetaan neuvostoaikaiset tapahtumat. Sopimus solmitaan puhtaalta pöydältä ilman anteeksipyyntöjä tai sotakorvauksia", Alenius sanoo.
Rajasopimuksessa ei tehdä kummankaan osapuolen kohdalla myönnytyksiä Baltian miehityksen tunnustamiseksi, eikä sopimuksessa viitata aiheeseen. Mikäli myöhemmässä vaiheessakaan ei lisätä mitään asiakirjaa miehityksestä, tulkitaan sopimus Venäjällä pisteeksi miehityskeskusteluille.
EU:lle suuri
helpotus
Muut Baltian maat voivat joutua arvostelemaan Viroa siitä, ettei miehittämiskysymykseen ole vaadittu lisälausumaa. Neuvottelut Latvian kanssa keskeytyivät maan liittäessä rajasopimukseen yksipuolisen julistuksen, jossa viitataan laittomaan neuvostomiehitykseen. Liettua ei vaatinut asiaan puuttumista allekirjoittaessaan oman rajasopimuksensa 1997.
Lopullinen sysäys sopimuksen allekirjoitukseen on kansainvälisestikin kiusallisen kiistan lopettaminen.
"EU:n painostus tuskin on ollut kovin kovaa, mutta Baltian maat haluavat miellyttää EU:ta. Toivotaan että joiltakin osin vaikeasti hyväksyttävä sopimus antaisi mahdollisuuden avata suhteita Venäjään päin", Alenius pohtii, mutta muistuttaa ettei sopimus yksinään paranna suhteita.
Sopimuksen allekirjoittaminen tuo luonnollisesti paineita Latvialle.
"Tämä herättää kansainvälisillä foorumeilla kiusallista huomiota aina kun rajoista puhutaan. Latvia saattaa seurata piankin Viron esimerkkiä, mutta automaattisesti näin ei käy, koska Latviaa ei esimerkiksi EU:n puolelta painosteta kovasti. On vaikea arvioida, seuraako Latvia pikaisesti Viron esimerkkiä, vai jääkö asia pitemmäksi ajaksi avoimeksi Latvian ja Venäjän välillä", Alenius toteaa.
Sekä Suomelle että kaikille muillekin EU maille sopimus on suuri helpotus.
Käytännössä raja on toiminut jo aiemminkin eikä mitään erityisiä muutoksia tule tapahtumaan.
Juridinen rajan sopiminen kuitenkin vahvistaa sopimussuhteet vastaamaan todellista tämänhetkistä tilaa. Viron ja Venäjän rajasopimuksen myötä nyt myös pätkä EU:n itärajaa voidaan piirtää kartalle.