"En varmasti huuda mitään", tokaisi Kainuun rajavartioston komentaja Ismo Kurki huutokauppaväen ja lakkautetun rajakomppanian romujen keskellä. Muut huusivat, ja hinnat nousivat euro eurolta.
Heinäkuussa lopetetun Kainuun rajajääkärikomppanian huutokauppa alkoi tiistaiaamuna ja jatkui koko päivän. Kaupan ei ollut varsinaista sotilaskalustoa, ei edes polkupyöriä, vaan kaikenlaista tarpeettomaksi jäänyttä rompetta, osa käypää tavaraa. Huutokauppaväkeä lappoi portista aamukahdeksasta lähtien ja rajavartioston alueen takimmaisetkin sopet täyttyivät yleisön autoista ja peräkärryistä
Aivan ensimmäiset kaupat teki ristijärveläinen Markku Kemppainen, jonka omaksi päätyi sotilassaappaiden viimeistelykone 200 eurolla. Mies ei ole suutari eikä puukkoseppä, mutta koneelle löytyy varmasti joku käyttö.
"Ei se minusta kallis ollut, jo moottori maksaa ja kiilahihnat. En mahda raskia antaa sitä kaverille puukon teroitukseen, virittelen sen joksikin", Kemppainen suunnitteli.
Sotilassängyt menivät kaupaksi hyvin. Kajaanilainen Marita Karppinen huusi 52 eurolla kaksi Jovi-rautasänkyä. "Pojille sängyiksi. Remontoimme tähän lähelle vanhaa taloa ja sinne sopii vanha tavara. Huusin myös punaisen retrosohvan keittiöön."
Meklari Matti Syrjänen huudatti tavaraa kuormalavoittain, röykkiöittäin ja jonkin verran yksittäinkin. Simppelit mäntyiset yöpöydät nousivat uskomattomiin hintoihin, yli kahteenkymmeneen euroon, kun ne myytiin yksitellen. Uudenmallisen tietokonepöydän sai paljon halvemmalla. Puisen vitriinikaapin hinta laski heti kättelyssä, kun tuulenpuuska heitti sen kumoon ja lasi helähti sirpaleiksi.
Vaaleanruskea odotushuoneen sohvakalusto sai uuden kodin 155 eurolla, kaksi vanhaa kassakaappia 56 eurolla. Ne kelpaavat asekaapeiksi tai patruunoiden säilytyspaikaksi. Valmiiksi lukittu suuri kassakaappi, jonka avaimet ovat hukassa, ei innostanut huutajia, mutta päivän mittaan sekin lunastettiin. Ehkä sieltä paljastuu räjäyttämällä rajavartioston kätketty aarre.
Paltamolainen Aulis Hurskainen tutki teräspannuja astiaosastolla, jossa kaupanteko alkoi vasta iltapäivällä. Hän tuli huutokauppaan Vaarankylän kyläyhdistyksen hovihankkijana tehtävänään täydentää kylätalon astiastoa.
"Hinnasta riippuu ostanko. Teräspannujen hinta voi nousta liian korkealle. Jos yhden kahvipannun haluaa, tulee laatikollinen muuta mukana. Isompia astioita voi saada kohtuuhinnalla, niin kuin suuria kattiloita. Kyläyhdistykset ja metsästysseurat ehkä huutavat niitä."
Hurskainen säilytti malttinsa kilpahuudannassa ja lopetti, kun piirtoheitinpöydän hinta kipusi liian korkeaksi. Kaupasta voi saada uuden halvemmalla.
"Huutokauppa on oikea paikka ihmisille, jotka haluavat paljon rojuja itselleen. Tämä huutokauppa on historiallinen tapaus, on yksi asia loppunut Kajaanista."
Arabian astioita himoitsevat joutuivat odottelemaan pitkään. Kovin vanhaa posliinia ei kaupan ollut. Viinilasit ja muut juhla-astiat pantiin poistoon, samoin muutama nippu armeijamallin peltimukeja. Hyvin kävivät kaupaksi myös munkit ja hernekeitto.
Kainuun rajavartiosto käyttää huutokauppatulot, joita kertyi mukavaan tahtiin, normaaleihin toimintamenoihinsa.