Euron aika on merkinnyt tasaantumista rajakaupan perinteiseen dramatiikkaan. Kaukana ovat ajat, jolloin devalvaatiot ja revalvaatiot heilauttivat yhdessä yössä painopisteen puolelta toiselle. Mutta tavanomaista elävämpää kauppaa länsirajalla käydään edelleen, siitä pitää huolen jo vaihtoehtojen kirjo.
"Raja näkyy edelleen liikevaihdossa", rajakauppatoimikunnan puheenjohtaja, kauppias Esa Kaarlela Torniosta toteaa.
Kaarlelan liikevaihdosta vajaa kolmannes tulee kruunuista rajan takaa. Nyt ruotsalaisten tuoma kassavirta on tasaisempi kuin aikaisemmin, eivätkä vanhat vaiherikkaat ajat ole edes palaamassa. Kruunun kurssi on vaihdellut euroon nähden vain parinkymmenen äyrin haarukassa, kun taannoin devalvaatio saattoi leventää valuuttaeroja kymmenillä prosenteilla.
Rasvaralleja
ja lihabuumeja
"Koko Suomelle, ei vain rajalle on tärkeää se, millä kruunun kurssilla Ruotsi mahdollisesti liittyy Emuun. Uskon, että kurssin täytyy noudatella osapuilleen nykytilannetta", hän huomauttaa. Rajan elinkeinoelämä liputtaa länsinaapurin Emu-jäsenyyden puolesta.
"Se toisi tilanteen entistä vakaammaksi ja auttaisi suunnittelemaan pitemmällä tähtäimellä. Välillä kaupat kun ovat olleet liikkeissään ylivarovaisiakin."
Esa Kaarlela on ollut rajakaupassa mukana lähes 35 vuotta ja itsenäisenä yrittäjänäkin neljännesvuosisadan. Yli 20 vuotta hän on vetänyt Lapin kauppakamarin jäsenyrityksien rajakauppatoimikuntaa; se antaa suosituksia rajakauppakurssista ja ottaa kantaa vapaan rajakaupan puolesta.
Viime vuosina toimikunnan työnä on ollut lähinnä valuuttakurssien seuraaminen ja suositusten antaminen, mutta hullun lehmän tauti sai myös kannanottajat liikkeelle. Tuolloin Ruotsi ja Norja panivat hetkeksi rajat kiinni nautaeläinten tuotteilta ja se tyrehdytti osan rajakaupasta.
"Kurssisuositukset ovat pitäneet pääpiirteissään hyvin, mutta joskus kruununkurssilla on lähdetty aivan älyttömään kilpailuun. Nämä irtiottajat ovat olleet tosin kohta entisiä kauppiaita. Rajakaupassa on oltava muut kilpailukeinot kuin rahalla leikkiminen", Esa Kaarlela määrittelee.
Devalvaatioilla ja revalvaatioilla on heiluteltu asiakasvirtojen suuntaa, mutta myös rajoitukset ovat vaikuttaneet ostosmatkalaisten käyntikohteisiin. Voin hinnan säätely Suomessa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa voiteli kuuluisat rasvarallit Haaparantaan, 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa taas Suomen huomattavasti halvempi lihan hinta toi ruotsalaisia linja-autoittain Tornioon.
"Jauhelihaakin meni silloin tonnitolkulla", Kaarlela muistelee. Ja tupakkakin oli Suomessa viidenneksen, jopa neljänneksen halvempaa kuin Ruotsissa.
Suomesta nyt ruokaa,
Ruotsista nuuskaa
Nyt rajakaupan vetovoimatekijöinä ei enää ole yhtä selkeitä tuoteryhmiä kuin aikaisemmin; eikä bensalla ja viinallakaan saada huikeita hintaeroja aikaiseksi. Esa Kaarlelan mukaan esimerkiksi bensan hinnat ovat viime vuosina olleet aika lailla balanssissa.
Suomalaiset käyvät rajan toisella puolella ostoksilla etsimässä muun muassa kodinkoneita ja nuuskaa, jolle Ruotsi on saanut unionissa yksinoikeuden. Ruotsalaisten ostokohteet länsirajan suomalaisliikkeissä ovat pitkälle kala, liha ja leipomotuotteet.
"Näidenkään hinnoissa ei ole suurta eroa. Olemme pitäneet asiakkaat tyytyväisinä monipuolisuudella ja laadulla", Esa Kaarlela kertoo. Kesä on rajakaupalle hyvää aikaa, Torniossa kassavirta on jopa joulukuuta vilkkaampi.
Suomen kireää elintarvikkeiden arvonlisäveroa on kuitattu hyvällä logistiikalla, mutta rajakauppa toivoo hartaasti, että suomalainen arvonlisävero lähentyisi eurooppalaista keskitasoa.