Haaparanta-Tornio Pitkään aikaan ei Suomen ja Ruotsin rajaväylä ole heinäkuun lopulla virrannut yhtä komeasti kuin nyt. Sateiden paisuttama Tornionjoen uoma kuohuu kevättulvan malliin, mutta tiistaina virtaamat alkoivat jo oireilla tulvahuipun hiipumista alajuoksullakin. Luvatut sateetkaan eivät enää paisuttane jokea.
Luonto on viime viikkoina antanut Tornion-Muonionjoen vesistössä harvinaisen, mutta ei poikkeuksellisen näytöksen. Runsaat sateet aiheuttivat kohtalaisen paljon vahinkoja pohjoisessa Ruotsissa, kun sateet saivat joen tulvimaan yli äyräiden. Suomessa vahingot sen sijaan ovat rajoittuneet lähinnä upoksissa oleviin laitureihin.
Rakennuspäällikkö Kauko Haikola Lapin ympäristökeskuksesta arvioi, että rakennuksia alkaa kastua vasta, kun Tornionjoen virtaama on noin 3 000 kuution luokkaa sekunnissa. Kastumisvaara on kaukana, sillä tiistaina virtaama lähenteli "vain" 1 400 kuutiota sekunnissa, joka sekin on kolme kertaa normaalivirtaama.
Sydämentykytyksiä kesätulva ei jokivarressa siten ole aiheuttanut. Kovimmat pelot rajalla liittyvät kevääseen ja jääpatojen yhtäkkiä nostamaan tulvaan.
Paikoin pari metriä
tavallista ylempänä
"Korkeallahan vesi tietysti on, monin paikoin pari metriä tavallista ylempänä. Tulva näyttää tosin hiipuvan hiljalleen", Haikola kertoo. Vastaavia tulvia on kuluvaan aikaan ollut ennenkin viimeisten 40 vuoden aikana.
Muonion korkeudella tulvahuippu oli viikonvaihteessa ja tiistaina vesi laski jo myös Kukkolankosken yläpuolella sijaitsevassa Matkakoskessa.
"Muonion ja Pellon korkeuksilla suunta on taittunut ja lasku alkaa lähiaikoina todennäköisesti myös alempana ennustetuista pienistä sateista huolimatta", Haikola arvioi.
Normaaliuomissaan olevan Kukkolankosken rannoilla on heinäkuun ajan voitu ihastella tavallista huikeampia kuohuja. Molemmin puolin rantaa lippoajat ovat parin viikon aikana nostaneet siikaa, joka ei ole säikkynyt vuolasta virtaa.
Heikki Niskala suomalaisella rannalla laskeskelee, että neljän miehen porukka on vajaan vuorokauden aikana kiskonut joesta nelisen sataa siikaa. Tahti on toinen kuin viime vuonna tähän aikaan, jolloin lippoon osui siika vain harvakseltaan.
Tulvavesi on sen verran korkealla, että kuohut nuolevat lipporenkkujen lavoja. Ruotsin rannalla viime viikon lopulla neljälle laiturille kävi kehnosti, kun vesi nousi vauhdilla seitsemisen kymmentä senttiä ja vesimassat saivat yliotteen pitkistä renkuista.
"Siinä meni minunkin patoni", harmittelee Kukkolaforsenin matkailuyrittäjä Svante Spolander. Ruotsin rannalla siian suosimat kuopat ovat kauempana, ja renkutkin on ulotettava pitemmälle jokeen.
Kukkolaforsenin matkailukeskuksen rakennukset ovat kuitenkin vielä tiukasti kuivalla maalla. Tosin vuonna 1995 vesi nuoli jo alimpia kivijalkoja, kun kevättulva ja tunturitulva vyöryivät yhtä aikaa alavirtaan. "Silloin oli tosi hätä, virtaamatkin olivat yli 3 000 kuutiota sekunnissa", Spolander muistelee.
Muissa joissa
rauhallista
Suurimmat sateet ovat sattuneet länsirajalle. Muissa Lapin läänin isoissa joissa ei vesi ole noussut aivan Tornion-Muonionjoen tapaan, vaikka niissäkin on vettä kohtalaisen paljon. Ounasjoella ja Simojoella ollaan lähellä keskivettä, eivätkä säännöstellyn Kemijoenkaan vesimäärät ole poikkeuksellisia.
Haikolan mukaan Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat ovat vielä vajaina, mutta Inarinjärvi on enää vähän alle normaalin ajankohdan tason. "Lokka ja Porttipahta ovat ylivuotisia altaita, eivätkä ne täyty näillä sademäärillä."