Torstaina tuli kuluneeksi tasan 200 vuotta siitä, kun Venäjän keisarikunnan ja Ruotsin kuningaskunnan edustajat Haminassa rauhanneuvottelujen päätteeksi kirjoittivat nimensä koukeroiseen dokumenttiin, jolla maiden välillä vallinnut sota muutettiin rauhaksi.
Sen sopimuksen yhtenä seurauksena pohjoisessa tapahtui jotain ennen kokematonta. Tavallinen joki Länsipohjan läänissä, Tornionjoki, muuttui yhtäkkiä kahden valtakunnan rajaksi. Joen rantojen asukkaat tuskin olivat aavistaneet, mitä on tekeillä, sillä ei niillä seuduilla mitään rintamalinjaa ollut.
Kaukana Haminassa delegaatiot olivat katselleet karttoja ja sovitelleet rajalinjaa pohjoisen eri jokiin. Sen tuloksena syntynyt Suomi olisi saattanut olla pohjoisessa nykyistä suurempi tai nykyistä pienempi, mutta Tornionjokeen päädyttiin kompromissina.
Idässä on kautta vuosisatojen tunnettu rajaseudun käsite, vaikka raja onkin siellä liikkunut edestakaisin. Mutta ennen Haminan rauhaa mitään länsirajaa ei koskaan ollut. Tornionjoen molemmat rannat olivat aina olleet yhtä ja samaa Ruotsia, jossa väki puhui keskenään suomea.
Merkkivuosi 1809 -tapahtumien vietto on kiitettävästi tuonut esiin sen murroksen, joka pohjoisessa tapahtui. Se on ollut sinänsä helppoa, sillä maailmassa on harvoja rajoja, jotka vähemmän muistuttavat valtioiden rajaa kuin Tornionjoen-Muonionjoen linja.
Näin ei aina ole ollut, sillä vielä muistetaan hyvin aika, jolloin tämäkin raja oikeasti tuntui rajalta. Pohjoismaisen passivapauden ja yhtenäisen EU-alueen yhdistelmä on vienyt rajavalvonnan vähiin, ja Tornio ja Haaparanta rakentuvat nyt luontevasti ja esimerkillisesti yhteen.
Tavoitteeksi on hyvä asettaa, että 200 vuoden erilliselon jäljet pyyhitään Tornionjokilaaksosta mahdollisimman kattavasti pois. Eivät Suomi ja Ruotsi valtioina mihinkään pois liukene, mutta raja voidaan liudentaa.
Byrokratian luomissa rajaesteissä on yhä perkaamista nimenomaan arkipäivän kanssakäymisen kannalta, sillä tällä alueella valtioiden välinen yhteistyö on yhtä kuin kuntien välinen yhteistyö. Ei Suomen eikä Ruotsin lakeja ole laadittu muistamaan, että lähin kumppani voi olla eri maassa. Paljon on yhä tekemistä myös suomen kielen aseman parantamisessa Pohjois-Ruotsissa ja ruotsin osaamisen kohentamisessa rajan tällä puolen.
Paras tapa muistaa Haminan rauhaa on pyrkiä arjessa elämään niin, ettei koko länsirajaa ole edes olemassa.
paakirjoitus@kaleva.fi