Rajavalvonnan kuluja on pyritty viime vuosina karsimaan sekä Suomessa että Venäjällä. Se on tiennyt rajaa valvovan henkilöstön vähenemistä. Suomessa muutos on ollut hillittyä, Venäjällä roimaa. Itänaapurissa suuntaus näyttää jatkuvan. Valvovan henkilökunnan väheneminen ei saa johtaa siihen, että luvaton liikkuminen yli rajan yleistyy. Siitä seuraa useimmiten myös muuta laittomuutta.
Suomalaiset rajavalvojat ovat jo tihentämässä partiointiaan. Se on varmasti tarpeen. Kohtuullista kuitenkin on, että myös Venäjä hoitaa oman osuutensa. Jo tähän mennessä on koettu, kuinka Venäjältä voi tulla laittomasti rajan yli muun muassa jostakin kolmannesta maasta kotoisin olevia henkilöitä suorastaan isohkona ryhmänä. Neuvostoliiton aikaisen rajavalvonnan vallitessa sellainen ei olisi onnistunut.
Venäjällä halutaan tietysti uudistaa maata kommunistisen hallinnon jäljiltä. Silti siellä olisi hyvä muistaa, että demokratiassakin on tärkeät, yhteisesti hyväksytyt sääntönsä. Niiden noudattamista valvomaan tarvitaan sekä virkakoneistoa että tekniikkaa.
Luvatonta rajan ylittämistä suunnittelevat ovat huomanneet virallisten raja-asemien tiukentuneen tarkastuksiaan. Jos samaan aikaan asemien välisillä pitkillä taipaleilla valvonta heikkenee, halu testata yliloikkaamista kasvaa. Yritykset olisi pysäytettävä.
Suomalaisilla on oikeus ja velvollisuuskin esittää venäläisille maarajan valvontaa koskevissa keskusteluissa huoli kehnosta kehityssuunnasta. Kummallakin puolella on yhtäläinen velvollisuus huolehtia siitä, että rajan yli kuljetaan vain voimassa olevien asiakirjojen turvin ja vain niistä paikoista, missä se on sallittua.